Kävimme tänään äitienpäivän iltapäivänä pitkästä aikaa metsäaukiollamme. Pakkasimme piknik-koriin kakkua, kahvia ja kahvelit. Yksi uljas hevonen ratsastajineen kulki aukion reunaa viistävää tietä pitkin, muuten olimme paikalla jälleen päiksemme. Tosin yksi veikeä sammakko säikäytti minut, kun yhtäkkiä näin, että ruohikossa aivan jalkojeni juuressa vilisee jotakin hämähäkkiä ja muurahaista suurempaa.
 |
| Kakkukahvit luonnossa |
 |
| Eini kirmasi isänsä ja setänsä kanssa pallon perässä pitkin niittyä jatkuvasti kikattaen ja välillä ruohikkoon sukeltaen |
 |
| Sammakon tutkiskelua |
Muutoinkin äitienpäivä sujui oikein leppoisasti. Aamulla söimme viime vuoden tapaan pannukakkuja, ja sillä välin kun Jens oli veljensä kanssa jalkapallostadionilla kannustamassa kotijoukkuetta voittoon, tein äidillisiä asioita, kuten pesin pyykkiä ja pyyhin pölyjä sekä kävin tuon ihastuttavan tyttäreni kanssa leikkipuistossa hyppimässä ja pomppimassa. Toivotimme myös Skypen kautta mummolle Suomeen hyvää äitienpäivää, vaikka Einin mielestä kyseessä on silloin mummojenpäivä. Vaarilta myös kysyttiin, onko tänään vaarienpäivä.
Joten oikein ihastuttavaa päivää kaikille äideille ja mummoille ja miksei samalla myös vähän vaareillekin! :)
En ymmärrä noita teiän sammakoita! Onko ne vaan noin kesyjä vai pikkasen yksinkertasia eikä ymmärrä loikkia tiehensä :D
VastaaPoistaHahahah :D No kyllä tämä kaveri ainakin oli vähän niin kuin loikkimassa tiehensä, mutta sitten Jens antoi sen loikkia kämmeneensä.
PoistaTosin sammakoiden kesyydestä puheen ollen: pääsiäisenä anoppilassa olin menossa takapihan ovesta ulos, niin voi apua minkä slaagin sain, kun rappusilta hypähti sellainen söpö vihreä euroopanlehtisammakko suoraan jalkojeni välistä asuntoon sisään! Siellä se kiipeili hetken aikaa seiniä pitkin, kunnes vietiin se takaisin ulos.
Että ehkä nää sammakot on vähän kesyjä, ja uteliaitakin! :P