Kotoilun neljäs viikko

Syön jäistä Snickers-patukkaa. Siis Snickers-jäätelöä. Iltapäivän jätskihetkistä on tullut jo meidän korona-aikamme traditio.

Toinen, jo lähes traditio on, että lounasajalla pistämme grillin päälle, sinne pikkumakkaroita paistumaan ja kypsät makkarat laitamme sitten sämpylöiden väliin ja syömme kukin missäkin, puutarhassa käppäillen. Helppoa, kätevää, ei tiskiä.

Meillä kuluu ruokaa ihan kamalasti, kun kaikki päivän ateriat syödään kotona. Jens on nyt korona-aikana hoitanut melkein kaikki meidän ruokaostokset ja sanoo, että hänestä tuntuu siltä, että kaupassa ajattelevat: "Taas tuo mies tulee ja hamstraa ostoskärrynsä täyteen tavaraa." Mutta kun ei me edes hirveästi hamstrata, sapuskaa vaan menee liukuhihnalla kaupasta kattiloihin.

Tämä viikko on ollut huomattavasti leppoisampi etätyöviikko, sillä koululaiset ovat kahden viikon pääsiäislomalla. Nyt ei ole kaikkien muiden roolien lisäksi tarvinnut enää olla opettajan roolissa. Helpotus, vaikka välistä se hauskaa olikin. Ja välillä taas niin aivan kamalaa.

Lapset odottavat jo ihan mahdottomasti pääsiäissunnuntaita, jolloin aina pääsiäispupu saapuu ja piilottaa puutarhaan suklaamunia ja pieniä lahjoja. Tämä onkin ensimmäinen pääsiäinen varmaan kymmeneen vuoteen, kun vietämme sitä kotona. Itse asiassa juuri tämä viikko meidän oli tarkoitus olla Suomessa ja lentää lauantaina Berliiniin, josta matka olisi jatkunut Jensin vanhempien luokse. Sen sijaan tällä viikolla matkamme ovat rajoittuneet ainoastaan pihan päästä toiseen tai lähimetsiin.

Ilmat ovat taas lämmenneet, joten piha on kovassa käytössä

Entisten asukkaiden istuttamat tulppaanit puskevat kivien läpi

Metsän kolme pyökkisisarusta ja Eini