perjantai 21. syyskuuta 2012

Syöttötuoli ja leikkikehä

Nyt meillä on vihdoinkin syöttötuoli. Päädyimme hankkimaan Stokken Tripp Trappin, kun se kai on
sitten aika hyvä, ja jos lapsi vaan tykkää pyrstöään sen päällä lepuuttaa, niin sitä voi käyttää vielä monen monta vuotta. Uutenahan ne maksavat todella paljon, ja käytettyinäkin niistä saa pulittaa lantin jos toisenkin.

Meistä tuli viime keväänä "Ebayn pikkuilmoitusten" -fanittajia. Kyseessä on siis lehti-ilmoitusten kaltaisia "myyn/etsin" -ilmoituksia internetissä. Se vastaa kai Suomen "Keltaista Pörssiä" mutta ainakin sillä erotuksella, että Ebayn nettisivujen ulkoasua on jopa ihan miellyttävä katsella toisin kuin Keltaisen Pörssin huutavan keltaisen ja räikeän punaisen luomaa "harmoniaa".

Viime keväänä ostimme Ebayn kautta mm. Laralle isomman polkupyörän ja Einille leikkimaton. Nyt metsästin viimeiset kaksi viikkoa Tripp Trapp -tuolia kuin amatsoni äkkipikaista antilooppia. Monta pääsi nenän edestä karkuun; piti olla salamataktiikalla liikenteessä. Niinpä kävin päivittämässä Ebayn Stokke -sivua aina kun muistin ja silloinkin, kun en muistanut. Lisäsin selaimeen palkin, josta pääsin suoraan yhdellä klikkauksella katsomaan uusimmat jahdattavat. Kun jouduin toistamiseen poistumaan koneelta tyhjin käsin (metsästimme siis aluksi helahoitoa, eli tuolia ja vauvanistuinosaa samassa paketissa), päätin, että tarraisin kynsilläni seuraavaan myyntiin tulevaan babysettiin, ja hankkisimme tuolin erikseen. Heti seuraavana päivänä näin yksittäisen babysetin ja ammuin nuoleni. Hah, osuma! Vieläpä meidän kaupungistamme ja sillä kuosilla, josta eniten ehkä pidinkin. Itse istuinosan väri oli musta, joka ensiksi askarrutti, sillä tuolimme olisi vaalean puunvärinen (harmoniaa à la Keltainen Pörssi?). Seuraavana iltapäivänä tuli taas yksi tuoli myyntiin, taas meidän kaupungistamme, ja hyökkäsimme heti sen kimppuun puhelinlankoja pitkin. Ei jousi amatsonia pettänyt - tuoli oli meidän. Myyjä oli täysin ihmeissään nopeudestamme: "Vastahan minä ilmoituksen nettiin laitoin."

Vielä samana iltana Jens kävi noutamassa saaliimme. Kokosimme tuolin istumakuntoon, ja tuolin todellinen omistaja, neiti Eini, pääsi istumaan ensimmäistä kertaa valtaistuimelleen pöydän päähän. Se oli selvästikin mieleinen paikka. Naama oli hymyssä, ja ai että, kun jaloilla pääsi ihanasti potkimaan jalkalevyä.


Tripp Trapp, leikkimatto, leikkikehä


Eiköhän ainakin muutama vuosi tuon tuolin kanssa vierähdä. Sitten kun emme sitä enää tarvitse, voimme päästää tuolin takaisin luontoon muiden amatsonien ja legioonalaisten metsästettäväksi. Jos Eini ei rummuta jaloillaan tuolia puhki, niin voi hyvin olla, että saamme vielä tuolista saman verran tuohta takaisin, kun me siitä pulitimme.


Toinen hankintamme Ebayn pikkuilmoitusten kautta oli tämä leikkikehä Einille. Se oli oikein hyvässä kunnossa, ei mitään valitettavaa. Toissa päivänä silmääni kuitenkin pisti, että on tekstiilitaiteilija tainnut hiukan olla itse untenmailla kankaita tehdessään.





Give me goodnight kiss


...but than we have to say...good night!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti