Huutava lapsi saatettu sänkyyn, Jens ei ole tänä iltana kotona, minulla on...miten se sanonta menikään...omaa aikaa? Onhan sitä omaa aikaa myös päivisin, silloin kun Eini nukkuu, mutta usein se kuluu siivotessa tai muissa käytännön asioissa. Niin ja tietty, välillä blogia kirjoittaessa ;) Ja vaikka Eini nukkuukin yleensä noin kaksi tuntia päivällä putkeen, niin silti se aika häviää savuna ilmaan ja koko se kaksi tuntia kuluu kuitenkin tietyssä hälytystilassa, sillä kyllä hän saattaisi herätä hetkenä minä hyvänsä. "Jossain inahti! Oliko se Eini? - Einin käsi liikahti! Nytkö se jo herää? - Eini aivasti! Nyt se varmana heräsi! - Harakat rääkyy puussa! No nyt se viimeistään heräsi!" Joten nuo kaksi tuntia eivät välttämättä ole kovin rentouttavia...
Mutta tänä iltana en aio olla hälytystilassa, sillä Eini todennäköisimmin kuitenkin nukkuu tunteja, ennen kuin herää ensimmäisen kerran. Pitikin mennä kirjoittamaan tuollaista! Tietenkin hän heti aivasti tai yskäisi ja itku alkoi. No, onneksi tämä itkukohtaus ei vaatinut suurempia toimenpiteitä kuin kadonneen tutin uudelleenasennuksen.
Hoh...pitäisi nyt varmaan keksiä jotakin mieluista tekemistä...jotenkin kyllä alkoi jo vähän väsyttääkin...aika kuluu, aika kuluu, oma aika kuluu! Siispä lähden nyt miettimään, mitä teen. Onhan sekin kait yksi tapa viettää ilta. Miettiä, mitä kaikkea voisi tehdä. Voin seuraavassa postauksessa kertoa, mihin päädyin. Vai meninkö vain suoraan nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti