Jää(hyvästi)kahvi

Tänään oli riipaisevien jäähyväisten hetki. Jens luopui viimeisen viiden vuoden aikana kertyneistä jääkahvipurkeistaan, sillä tarvitsimme lisätilaa kellariimme. Hän ei siis juuri juo normaalia kahvia, mutta sen sijaan jääkahvia lasillisen tai pari lähes päivittäin. Kun Jens vielä asui opiskelija-asunnossa, hän päätti "sisustaa" oven taakse jääneen seinäkaistaleen tyhjiksi tulleilla jääkahvipurkeillaan. Se oli ihan mainio seinä, etenkin opiskelijakämpässä. Kun vuosi sitten muutimme Kukkulalle, purkit seurasivat mukana. Ei niitä niin vaan voitu pois heittää. Välillä Jens uhkaili rakentavansa vastaavan seinän asuntoomme. Eilen hän toteutti uhkauksensa.

Tosin vain muutamaksi tunniksi. Tytöt ja me saimme nyt esimakua siitä, millainen tyttöjen huone olisi, jos ja kun jaamme sen kahdeksi eri huoneeksi. Tämä jääkahviseinä olisi kieltämättä ihan hieno. Pumpulia ja sahanpurua vaan purkkeihin, niin äänieristyskin olisi huippuluokkaa. 

Ennen purkkien pussittamista jätesäkkeihin oli vielä yhden ohjelmanumeron vuoro. Purkkien kanssa kylpeminen. 168 purkkia, Lara ja Jens mahtuivat juuri kylpyammeeseen. Valokuvaussession jälkeen purkit päätyivät pusseihin.

Pusseja kertyi seitsemän tai kahdeksan, ja Einikin ihmetteli niitä eteisessä. Aamulla Jens vei pussit talon edustalle, josta "keltaisten säkkien" (muovi- ja pakkausjätteiden) -noutajat ne päivän mittaan hakisivat. He (ja naapurit?) ne vasta ihmettelevätkin.