Myrskyn jälkeen on pämpärää

Viimeviikkoisesta ukkoshirmumyrskystä on nyt kulunut reilu viikko. Kadunvarret ovat vieläkin katkenneiden oksien peitossa, ja etenkin sivuteitä on vielä suljettuina joko kaatuneiden puiden tai puiden latvustoissa piilevien vaarojen vuoksi. Puistoihin ja metsiin ei saa mennä.

Kun bussit pääsivät liikennöimään kaksi päivää myrskyn jälkeen, näin koko hävityksen kauhistuksen ajaessani kaupunkimme halki. Tuntui siltä, kuin joka viides puu olisi joko kaatunut tai kokenut muita vahinkoja. Yhdessä toisessa kaupungissa oli kuulemma joka toinen puu kaatunut.

Junaliikenne oli pysähdyksissä lähes viikon. Minä sentään pääsin matkaamaan töihin useaa eri bussiyhteyttä käyttäen, mutta useammalla, kauempana asuvalla työkaverillani ei ollut mitään mahdollisuutta päästä koko viime viikkona töihin. Maanantai-iltana, kun vihdoinkin saatoin taas körötellä junalla kotiin päin, olin ihan haltioissani. Kyllä osasin arvostaa tuota 10 minuutin junamatkaa, jota muuten on pitänyt itsestäänselvyytenä. 10 minuuttia junalla kun oli monta kymmentä minuuttia bussilla.

Huomenna, torstaina, ei kuitenkaan tarvitse körötellä junalla yhtään mihinkään. On nimittäin pyhäpäivä, katolisen kirkon pyhän ruumiin juhlapäivä. Koko kevät on ollut täynnä vajaita työviikkoja, ja huomiseen tämä hauskuus loppuu. Onkohan loppuvuodesta enää yksi pyhäpäivä keskellä viikkoa. Ankeat ajat koittavat. ;)