Helatorstain lenkki ja katastrofikuppila

Eilen oli siis tuo mukavaakin mukavampi vapaapäivä keskellä viikkoa eli helatorstai. Aamupäivä kului niinkin jännittävissä merkeissä kuin pyykin pesemisessä ja imuroinnissa. Iltapäivällä minun oli lähdettävä juoksulenkille, sillä siihen toukokuun lopulla olevaan firmojen juoksumittelöön, johon siis mielenvikaisena päätin osallistua, ei ole enää pitkä aika. Ja eilen se sitten tapahtui: en juossut ainoastaan ensimmäistä kertaa elämässäni viittä kilometriä, vaan myös kuusi kilometriä tuli täyteen! Ihmeitä voi siis tapahtua. Kävelyni on tosin lenkin jälkeen muistuttanut juoksuhiekasta ylös kömpivää norsua, mutta eiköhän tilanne (toivottavasti) lähipäivinä korjaannu.

Lenkki ohi, jalat orrelle!

Lenkin jälkeen kävin pikaisesti suihkussa ja könkkäsin kiiruhtaen bussiin ravistellen punteistani sitä juoksuhiekkaa kadunvarsille. Olin matkalla viettämään erään työkaverin läksiäisiä keskustan hampurilais-/pihviravintolaan naama vielä lenkistä punottaen.

Vuohenjuustohampurilaiseni oli erinomainen ja ravintola oli oikein viihtyisä, mutta kääk: palvelu! Pitää joskus käydä uudestaan tässä ravintolassa syömässä, jotta toivottavasti voin vain todeta, että juuri eilen ei vain nyt ihan kaikki tainnut skulata:

Ensimmäinen tarjoilija otti seurueeltamme juomatilauksen, ja toinen tarjoilija alkoi hetken kuluttua tuomaan juomia pöytiin. Kaikki juomat eivät päätyneet niihin kuuluviin laseihin, vaan tarjoilija kaatoi vahingossa yhden pullon (onneksi vain vettä) kahden työtoverini niskaan. Hupsis!

Koska olin syönyt päivällä suolaisen nakkikeiton ja käynyt tuolla kuuden kilometrin lenkilläni, niin minulla oli j-a-n-o! Odotin juoksuhiekka rapisten kieleni päällä radleriani pöytään, mutta sitä ei vain kuulunut. Kaikki muut olivat jo saaneet ajat sitten juomansa, paitsi minä ja tuo Lissaboniin muuttava työkaverini. Noin puolen tunnin odotuksen ja kolmannen "Emme ole vielä saaneet juomiamme" -huomautuksen jälkeen, sain vihdoinkin kulauttaa kullankeltaista janonsammuttajaa kurkusta alas! Lasi oli heti puolityhjä.

Kun olimme jo melkein valmiita, niin kolmas tarjoilija tulee jo keräämään astioita pois pöydästä. Hän kerää ensin tarjottimellensa pienissä kupeissa olleet dipit, ja kysyy vasta sitten vierustoveriltani "Syötkö vielä näitä ranskalaisiasi?" Vierustoverini vastaa myöntävästi vain huomatakseen hetkeä myöhemmin, että ranskalaiset eivät ole enää pöydässä. :D Oli sitten tarjoilija lastannut nekin tarjottimelleen.

Koko pikkukatastrofin kruunasi vielä avokeittiössä kokannut (sohannut) kokki, joka räsäytti ison pinon lautasia keskelle keittiön lattiaa. No, sirpaleet tuottavat onnea! Sitä tässä ravintolassa ainakin eilisen perusteella tarvitaan. :P

Pitäisköhän tämä kuppila laittaa kuntoon...?

Näin lopuksi haluan ihan muuten vain lisätä tähän pari kuvaa, jotka juuri nappasin parvekkeelta. Tänään oli aivan ihastuttava ilma ja ilta. Viime kesäisen hirmumyrskyn jäljiltä trimmattu hevoskastanja kukkii kauniisti, ja parvekkeen uudehkot kesäkukatkin ovat loistossaan. Muista puista puhumattakaan :)