lauantai 12. maaliskuuta 2016

Valkoisen maan ja valkoisten pilvien välillä


Tätä kuluvaa viikkoa olen viettänyt Einin kanssa Suomessa. Pääsimme siis näkemään vielä valkoisen maan tänä vuonna. Saksassa meidän tienoilla ei tänä vuonna ole pahemmin lunta sadellut saati maassa pysynyt.

Valkoinen maa, valkoiset koivut

Aurinko on vain pysynyt visusti pilvien takana näiden seitsemän päivän aikana. Tänään sentään saimme pienen muistutuksen siitä, että kyllä se aurinko on vielä olemassa, kun kiipesin Einin kanssa "vuorelle", josta on hulppeat näkymät kohti Helsingin keskustaa. Aurinko oli juuri laskemassa, ja pieni osa taivaanrannasta värjäytyi punaiseksi.








Vanhenimpa minäkin (taas!) vuodella tämän reissun aikana. Sunnuntaina juhlimme tätä "salaa" sukulaisten kanssa "Tulkaa kahville!" -periaatteella. Joitakin ei ollut huijaaminen, vaan tieto syntymäpäivistä oli muistissa. Talo oli täynnä sukulaisia, ja pääsipä Einikin kirmaamaan posket punaisina pikkuserkkunsa kanssa.

Äiteeni oli vääntänyt toinen toistaan parempia kakkusia ja pikkuleipäsiä. Saisipa näitä useammin!





Mango-tuorejuustokakku





Lakritsainen kakku ja Britakakku
















Lomaamme on vielä jäljellä yksi kokonainen ja yksi puolikas päivä. Jospa se aurinko vielä näinä päivinä näyttäytyisi! Nyt yötaivas on ainakin tähtiä täynnä!



2 kommenttia:

  1. Oli kyllä ihanaa nähdä kaikkia sunnuntaina, ja superihania herkkuja oli pöytä (ja myöhemmin mun maha...) täynnänsä. Kiitos vielä kaikille!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista