Balettinäytös + se nuttura

"Upeaa Eini! Hienosti tanssitte, oli mahtava esitys! Tässä sulle onnittelukukkakimppu!"
Hiljaisuus.
"Hääh? Mistä nämä kukat tulevat? Milloin te nämä olette ostaneet?"

Oli lapsi balettiesitysrumban jälkeen hieman hämillään, kun sai käteensä kukkakimpun.

Balettikoulun esitys oli kerrassaan upea, paljon upeampi mitä olin osannut odottaa. Koululaiset, joista nuorimmat olivat 4-vuotiaita ja vanhimmat varmaan viisissäkymmenissä, esiintyivät kaupungin teatterissa noin tuhatpäiselle yleisölle. Esitys alkoi nuorimpien ryhmän, johon Einikin kuuluu, näytöllä siitä, kuinka balettitunnin alussa aina vetreytetään nilkkoja. Sen jälkeen muut ryhmät antoivat vuorollaan taidonnäytteitään.

Esityksissä soi aivan ihana musiikki, lähinnä pianolla soitettuja klassisen musiikin helmiä. Balleriinojen puvutkin olivat aivan lumoavia, ja niitä oli niin monta erilaista, että niiden tekemiseen on mahtanut kulua aikaa - ja paljon taitoa.

Esitys kesti noin pari tuntia, ja tänä aikana näimme Einin lavalla kolme kertaa. Alun verryttelyn jälkeinen kerta oli, kun pienet koululaiset vuorollaan loikkivat salin poikki. Kolmas kerta oli ryhmän koreografinen esitys "Räväkät sienet". Yhden vanhemman balleriinan johdolla pienet tanssivat esityksensä ihanissa kärpässienimekoissaan.

Einin ryhmäläinen loikkii lavan poikki

Pienet sienitytöt poistuvat lavalta kumarrettuaan

Ja nutturagate. Kuinkas siinä kävi? Hiusverkkoja löydettiin vielä onneksi yhdestä kaupasta lauantaiaamuna. Sen sijaan perjantai-illalla ostamani hiuskiinne paljastui muotovaahdoksi. Nuttura ei levinnyt lavalle, mutta otsahiukset elivät kyllä paikoin omaa elämäänsä. Joko täytyy kasvattaa Einille niin pitkät hiukset, että nuttura on helppo tehdä tai sitten täytyy alkaa kehitellä iltaisin omaa reseptiä, miten tuon neidin hapsut saa tarvittaessa kuriin. Ettei ensi vuonna nuttura aiheuta äidille harmaita hiuksia!