Parvekkeen putsaajan painajainen

Tapahtuipa kerran Kukkulalla...

Perjantai-iltana Jens päätti putsata parvekkeemme lattian. Lähdin Einin ja Laran kanssa leikkipuistoon, jotta isäntä saisi rauhassa puunata. Olimme puistossa kaksi tuntia, jotta edellä mainittu herrashenkilö saisi kaikessa rauhassa siivota parvekkeen ja muunkin asunnon. Näin jälkiviisaana voin sanoa, että olisimmepa viipyneet puistossa vain yhden hiekkakakun kumoamisen verran.

Palattuamme leikeistämme avasin asuntomme oven ja katselin ympärilleni. Onko täällä muka siivottu? Täällähän näyttää ihan samalta kuin lähtiessämme ulos. Jatkoin matkaa olohuoneeseen, jossa saatoin todeta, että täällä ei todellakaan ole siivottu. Katsoin parvekkeelle, jossa Jens nojaili laskevan auringon säteissä parvekkeen kaiteeseen. Ajattelin, että hän taisikin vain nauttia kesäillasta viimeiset kaksi tuntia. Katsoin häntä kysyvästi. Hän katsoi minua kysyvästi. Sen jälkeen hänen katseensa vaelsi parvekkeemme oveen. Seurasin hänen katsettaan, ja silmäni osuivat oven ripaan, joka osoitti alaspäin. "Voi ei, voi ei, voi ei", hoin, ja sen jälkeen sain kamalan naurunpuuskan, jolle ei näkynyt loppua. Olin teljennyt siippani ulos asunnostamme parvekkeelle. Kahdeksi, pitkäksi, tunniksi.

Huvittavinta oli se, että Jens oli tuonnut parvekkeemme tuolit, pöydän ja lepotuolin siivouksen ajaksi olohuoneeseemme. Parvekkeella ei siis ollut mitään, minkä päällä istua. No, lattiallahan voisi istua, mutta Jens oli juuri kerinnyt levittämään sangollisen vettä parvekkeen lattialle, joten lattia lainehti vielä vedestä. Jens saattoi siis vain seisoa ja pyöritellä peukaloitaan. Hän oli huudellut apuun naapurin tyttöä, jonka ikkuna oli ollut auki. Naapurin tyttö vain sattui olemaan meidän kanssamme leikkipuistossa... Jens oli kartoittanut, josko hän olisi pystynyt jotenkin kiipeämään alas. Ei kuulemma olisi onnistunut, ja jos hän olisikin päässyt alas, niin vapautumisen ja helpottuneisuuden tunnetta olisi saanut edelleen hakea, sillä Jens oli jäänyt parvekkeelle jumiin päällään vain alushousut. Olisihan tosin matka Kukkulalta leikkipuistoon alushoususillaan ollut varmasti ikimuistoinen. Niin Jensille kuin vastaantulijoillekin.

Kahdessa tunnissa kerkesi kuulemma tulemaan jano, aika pitkäksi ja vessähätäkin. Nyt on vaihtoehtoinen käymälämme, sadevesiviemärin aukko, saanut tulikasteensa.... Vilukin alkoi tulla, sillä Jensillä oli edelleen vain ne alushousut.

Parvekkeen kaiteella kuitenkin roikkui pesuun menossa ollut kylpyhuoneen jalkamatto, joten lopulta Jens oli heittänyt sen jo hiukan kuivuneelle lattialle ja käynyt sille pitkäksi. Siinä makaillessaan hän koki vielä kauhunhetkiä, kun hän alkoi miettiä, että olinko minä ottanut avaimen mukaani. No, onneksi olin ottanut, mutta olisin myös voinut olla ottamatta, sillä olisihan Jens kotona, kun palaamme. Tai ainakin melkein kotona. Teljettynä ulos parvekkeelle. Alushoususillaan. Märällä lattialla. Seuranaan vain likainen jalkamatto.