Day Three ja pyöräilykypärän arvonnousu

Kolmas päivä päiväkotia takana. Taitaa tyttö viihtyä. Tänään ei meinannut millään haluta lähteä pois, ja lopulta sitten lähdettiinkin huutaen.

Eilen saimme luvan lähteä Jensin kanssa puoleksi tunniksi kahville, ja Eini jäi ensimmäistä kertaa yksin tarhaan. Ah, ihanaa, kahdestaan aamupalalle! Mitä luksusta! Milloin olemme viimeksi moista kokeneet? Paitsi että ei... ei ollut luksusta. Me molemmat olimme ihan hermona, että miten Eini pärjää. Hyvä että sain ostamani sämpylän kurkusta alas. Puolen tunnin kuluttua kävellessämme tarhaa kohti höristimme korviamme kuullaksemme lapsen itkua. Ei kuulu. Ei kuulu vieläkään. Ei se varmaan itke! Eikä se sitten itkenytkään. Juuri sillä hetkellä. Kerran Eini oli kaatunut ja itkenyt ja huudellut äidin perään. Muutenkin oli kuulemma välillä kysellyt: "mamma? mamma?" Tänään oli jo vähän toinen ääni kellossa. Eini oli puolitoista tuntia yksin eikä ollut käsittääkseni enää meitä suuremmin kaipaillut. Pyörät, lelut ja liukumäki päiväkodin pihalla olivat vaan jo niin pop. Huomenna Eini onkin sitten jo melkein kolme tuntia yksin, kun pääsee myös syömään ensimmäisen päiväkotilounaansa.

Joten vähän niin kuin arvelinkin. Kyllä tuo lapsi tottuu. Äidistä tämä kaikki on vain välillä vähän hurjaa!

Satsuman pyöräilykypärä tohtorinhattuna

(Tänään puolitoistatuntisella vapaallamme piipahdin Jensin työpaikalla. Bongasin hyllyltä pyöräilykypäräni, joka tietämättäni oli päätynyt Jensin kollegan tohtorihatun kantavaksi voimaksi. Täällä ei välttämättä saa päähänsä mustaa silinterihattua läpäistyn väitöstilaisuuden jälkeen, vaan uuden tohtorin pää kruunataan työtovereiden askartelemalla hatulla, joka kuvastaa esimerkiksi uuden tohtorin persoonallisuutta ja mieltymyksiä. Tohtori myös istutetaan askarreltuun ja koristeltuun persoonalliseen vaunuun, jota uusi tohtori polkee hattu päässään, tietenkin, yliopiston alueella muiden hurratessa. Pääsipä siis pyöräilykypäräni kunnianarvoiseen tehtävään ja varmasti elämänsä ajelulle! Ja kävipä niinkin hauskasti, että joudun sitten ostamaan uuden kypärän. Kaikki kunnia kypärälleni, mutta se istui päähäni kuin paksureunainen kattila.)