Tätä päivää olemme odottaneet välillä kauhulla ja välillä innolla jo reilun puolen vuoden ajan. Tänään aamulla Eini asteli ensimmäisen kerran lastentarhan portista sisään.
 |
| Kipotikop, lastentarhaan hops hops |
 |
| Ei mikään jugend-lastentarha, mutta on sillä seinät ja katto. |
Hyvin meni. Toistaiseksi. Alunperin tunnin mittaiseksi kaavailtu ensivisiitti venyi parin tunnin mittaiseksi. Huomenna saan kuulemma jo mennä juomaan toviksi kahvia tarhahuoneen ulkopuolelle, sen verran hyvin Eini pärjäsi jo tänään. En nyt heti tälle päivälle mitään suurta katastrofia odottanutkaan; uusi jännä ympäristö leluineen ja lapsineen - sehän on paratiisi! Mutta odottakaas vaan, kun on esimerkiksi päiväunien aika lastentarhassa. Höyhensaarille siellä mennään noin kello 12, ja ne nukutaan sängyssä. Eini on nukkunut tähän asti päiväunensa ulkona vaunuissa, ja viime aikoina uni on tullut kello 15 tai 16, jos silloinkaan. Voi olla, että hetkeen ei kukaan tarhassa nuku, jos Eini kukkuu. Joten katastrofin ainekset leijuvat vielä ilmassa.
 |
| Leluja, leluja, leluja, lisää leluja, leluja, leluja |
 |
| Punainen pomppuponi! |
Seuraavina päivinä ja viikkoina siis totutellaan. Onneksi ei ole mikään kiire. Ainakin äidille tämä verkkainen aloitus sopii paremmin kuin hyvin. Eini varmaan sopeutuisikin tarhassa oloon ilman kummempia kommervenkkejä (paitsi ne päiväunet - kääks), mutta äiti ei. Joten saa nähdä, kumpi tässä lopulta joutuu enemmän totuttelemaan, Eini vai äiti. Veikkaan jälkimmäistä.
Minuakin on jännittänyt koko päivän, että kuinka lähtee sujumaan. Kiva kuulla, että alku ainakin meni hyvin. Päikkärit voi tosiaan olla ensimmäinen koettelemus tai sitten ei, jos Eini mukautuu hyvinkin joukon mukaan. Äidille voimia!!! Terveiset aurinkoisesta Plahdesta!
VastaaPoista