Joulutähti ja jouluoksa

Eilen taloomme saapui uusia joulukoristeita. Niitä ei siis entuudestaan ole kovin paljon ollut säilössä joulukistussamme kellarissa, joten uudet tulokkaat olivat erittäin tervetulleita!

Olimme eilen tutustumassa kouluun, josta voi ensi vuonna tulla Laran uusi opinahjo. Koulu vaikutti oikein positiiviselta paikalta, eikä positiivisuuspisteet ollenkaan vähentyneet, kun näin siellä myytävän ihastuttavia joulutähtiä! Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että toisin Suomesta sähköllä loistavan joulutähteni Kukkulalle tai sitten ostaisin Saksasta uuden. Ongelmana on vain ollut joulutähden plaseeraus, sillä suurin osa ikkunoistamme on vinoja "kattoikkunoita". Tähti saattaisi siis kaikessa loistossaan roikkuessaan olla hieman tiellä. Makuuhuoneessamme on suorat ikkunat, joten olin miettinyt, että sinne voisi hyvinkin ripustaa joulutähden. Mutta koska me muka oleilisimme makuuhuoneessa päiväsaikaan niin paljon, että näkisimme tähden loistavan? Siellä lähinnä vain käy pistäytymässä silloin, kun on asiaa vaatekaapille. Tähden loistot menisivät siis vain harakoille ja sähkölaitoksen kukkaroihin. Tämä eilen koulusta löytämäni joulutähti olikin sopivasti sähkötön versio! Se tuikkii joulumieltä ilman johtoa. Se sopikin meidän ikkunatilanteeseen kuin piparit pikkujouluihin!

Joulutähti koululta mukaan lähti

Viime torstainahan Keski-Eurooppaa riepotteli kunnon myrsky. Täälläkin tuuli kävi kuin pustalla ja ukkonenkin jyrisi suoraan yläpuolellamme. Heti seuraavana päivänä ajattelin, että nyt voisin löytää hyvän oksan. Jawohl, oksan. Olen jo pitkään haaveillut oksasta, jonka voisin laittaa maljakkoon, ja johon voisi ripustella milloin mitäkin. Maassa yleensä on vain virunut puukeppejä. Kepeissä ei pahemmin mikään killu. Ajattelin, että nyt tuon puhuripäivän jälkeen puista on varmasti katkennut kelpo-oksia! Ja niin olikin! Koululta kotiin palatessamme kävelimme talomme takana sijaitsevaa pientä metsäpolkua pitkin. Muistin oksa-asian, ja heti ensimmäiseltä mättäältä löytyi katkennut koivunoksa. Se lähti heti mukaamme.

Kotona oksa pääsi sitten maljakkoon ja sai muutamat joulukoristeet päällensä. Jotenkin olemme kaikki nyt kovasti tykästyneitä tuohon oksaan. Se ei ole täydellinen, yksi oksakin vähän repsottaa, mutta on ihanaa, että kotona on näinkin iso pala ihan villiä luontoa. Se häivyttää ulkoseinien rajaamaa koti–luonto -erottelua. Ja koska jouluaattoisin olemme aina sukuloimassa, eikä meillä sen takia ole ikinä joulukuusta, niin tämä jouluoksa saa toimia hätävarakuusenamme. Tosin näin ajateltuna ja kuvan perusteella voisi olettaa, että maljakossa on viime vuoden joulukuusen rippeet. Mutta ei ei, tämä on ihka aito vuoden 2013 jouluoksa!  

Jouluoksamme. Alkuperämaa: maa