Aamulenkki

Toissa sunnuntaina klo 7:30 tapahtui kummia. Eini oli herännyt jo ties milloin, ja olin kylpyhuoneessa, jossa näin peilikuvani. Totesin, että voisinpa pestä suortuvani. Samassa muistin itselleni tekemäni ehdotuksen, että aina hiustenpesupäivinä kävisin juoksulenkillä. Ai, pitääkö mun nyt lähteä lenkille? Klo 7.30? Sunnuntaiaamuna? Ilman aamupalaa? Juu, unohda. Ei, ei, ei. Haha, hyvä vitsi.

Mut toisaalta...aurinko paistaa. Toisaalta sunnuntaiaamuna klo 7.30 saisi jolkotella varmaan aika rauhassa...toisaalta olisi aika siistiä, että olisi urheillut jo ennen kuin muu väki olisi edes herännyt... toisaalta edes pienikin lenkki olisi parempi kuin ei mitään...ja tämä olisi ensimmäinen aamulenkkini ikinä! Ainakin klo 7.30. Ja armeijassa en muistaakseni ole ollut.

Tässä vaiheessa olin jo ihan innoissani aamulenkkiajatuksesta, joten hyppäsin lenkkivaatteisiin ja pihalle!

Heti ensimmäisessä risteyksessä pari kolme naapuria keskustelivat keskenään. Klo 7.30? Sunnuntaiaamuna? En ollut todellakaan ajatellut törmääväni ristinsieluun, joten täytyi vielä tarkistaa, että kai minä nyt ne lenkkivaatteet päälleni puin, siis edes jotkin vaatteet. Unohdin, että olemme Saksassa, jossa ei siis todellakaan, missään tilanteessa, mihinkään kellonaikaan voi olla yksin missään. Amatööri.

Seuraavassa risteyksessä oli tämä itkupaju. Sen vasempaan reunaan on jo muodostunut selvä polku.

No, jatkoin jolkotteluani metsätietä pitkin. Onpas ihanan aurinkoinen, vienosti lämpiävä aamu. Perhonen lentelee tuolla aamuauringossa säihkyvien kukkien lomitse. Etana. Ihania kastepisaroita puunlehdillä. Etana. Onpas ruoho kasvanut. Etana. Etana, etana, etana! Polku oli täynnä "rakastamiani" etanoita. Joko ne ovat aktiivisimmillaan klo 7.30 sunnuntaiaamuna tai sitten ne eivät olleet vielä joutuneet liiskatuiksi. Olihan vasta varhainen aamu. Joten ensimmäisen etapin matkastani pompin kiljahdellen etenoita väistellen.

Saavuin niitylle. Niin, no kuten jo tiellä näkemistäni naapureista muistin, olen Saksassa. Joten olin enää vain hivenen hämmästynyt, kun niityllä oli sen tusina koiranulkoiluttajaa, toinenkin lenkkeilijä ja pari fillaristiä, jotka suhahtivat ohitseni. Siellä oli suorastaan enemmän trafiikkia kuin iltaisin! Tässä vaiheessa viimeistään heitin romukoppaan kuvitelmani nukkuvasta kaupungista sunnuntaiaamuna. Mikä utopia. Amatööri.

Juoksin rundini niityllä ja lähdin takaisin päin. Ja silloin aamupalattomuus alkoi tuntua. Energiaa ei vain oikein ollut. Joten loppumatkan sitten suosiolla kävelin.

Joten ei tuo lenkki nyt ihan niin sujunut kuin olin haavekuvissani maalaillut, mutta kuten jo mainitsin, lenkki on aina parempi kuin ei-lenkki! Oli se sitten ihan minilenkki tai etanalenkki, mutta lenkki ku lenkki! Ja oli kyllä aika kiva aloittaa päivä sillä, että jo ennen kaikkia muita askareita oli jo urheillut!

Etanoistakin huolimatta voisin kyllä lähteä uudestaankin.

Onneksi tämä itkupajun viereinen puu, neidonhiuspuu eli ginkgo, ei vaurioitunut myrskyssä, vaan vihertää yhä.