Saksassahan isänpäivää, tai yleisesti ottaen vain miestenpäivää, vietetään toukokuussa. Se ei vieläkään oikein ole iskostunut kaaliini, ja usein muistan kyseisen päivän lähestymisen aivan liian myöhään.
Toisaalta tämä Suomen marraskuinen isänpäivä muistuu myöskin aina liian myöhään mieleen, kun ei sitä mistään tuutista kuule toitotettavan.
Lopuksi on vielä olemassa tämän kahden eri juhlapäivän dilemma: kumpana päivänä me nyt sitten isänpäivää juhlimme??? Keväällä vai syksyllä??? Vai molempina päivinä? Tendenssi on ehkä näinä neljänä vuotena ollut, että vähän keväällä ja vähän syksyllä. :P
Tämän syksyn isänpäiväjuhlinta tapahtui kyllä hyvin spontaanisti. Heräsin aamulla ja sosiaalinen media minua muistutti, että tänään on isänpäivä. Päätin siinä samassa sitten, että juhlistetaan nyt edes vähäsen!
Eini oli edellisenä päivänä askarrellut Suomi-koulussa isänpäiväkortin, jonka joka tapauksessa olimme antamassa Jensille. Kaivoin myös pienen, oikeastaan hääpäivällemme tarkoitetun lahjan kaapista ja pistin sen pakettiin. Sitten valmistimme Einin kanssa astetta näyttävämmän aamupalan.
Ja sehän sopi vielä kuin tikku pullaan, että olin joka tapauksessa leipomassa tuona päivänä edellisen postauksen kirsikkakakun. Joten juhlinta jatkui vielä iltapäiväkahveillakin! Itse isänpäiväsankari oli vain harmillisesti flunssan takia näitä ruokailuhetkiä lukuun ottamatta poissa pelistä koko päivän. No, eihän siihen seuraavaan isänpäivään ole enää kuin puoli vuotta! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti