Eini meressä ja kettu kuuluisuudessa

Sinne se vain paineli. Mereen hartioita myöten. Monta kertaa, vaikka vilu jo tärisytti. Enpä olisi ihan uskonut. Vauva-Eini ei kylpemisestä tykännyt, vaan rääkynä kimpoili aina kylpyhuoneen kaakeleilla kuin pingispallo turbulenssissa. Uimahallissa olemme olleet vain muutaman kerran, ja nekään kerrat eivät ole olleet uimisen kannalta kovin suuria menestyksiä. Enkä ole vielä ihan varma, onko Eini voittanut suihkupelkonsa. Mutta meri. Einin ensimmäinen kerta rannalla (ellei viime kesän Rostockin reissua ja Einin varpaiden dippailua mereen lasketa), ja tyttö oli kuin kala vedessä. Taitaa veri vetää mereen!

Meri, hetki ennen repolaista

Kotimatkamme kestikin sitten huomattavasti kauemmin kuin se normaalisti olisi kestänyt, sillä takaamme pusikosta ilmestyi yllättäen ihka aito kettu! Tämä erittäin tuuheahäntäinen ja ketuksi huomattavan kesy yksilö jolkotti kulkemaamme tietä pitkän matkan. Kerrankin sai tiirailla kettua luonnossa oikein ajan kanssa ja räpsiä siitä huonoja kuvia pokkarikameralla, josta piti aina ennen laukaisua etsiä ja valita jokin vanha kuva poistettavaksi muistikortin ollessa jo täynnä. (Hankintalistalla on suurempi muistikortti!) Kovin moni muukin ohikulkija pysähtyi ottamaan ketusta kuvia nähtyään meidän ja parin muun pällistelevän ja osoittelevan tienpientareelle Einin hokiessa "ettu! ettu!". Se oli stadilaisen repolaisen hetki kuuluisuudessa!

"Noni kimmat ja kundit, mä tulin nyt tuolta skutasta laittaa vähän vipinää teidän liipasinsormiin! It's kettu time!"

"Kliffaa hei, mulla onkin jo faneja mestoilla!"

"Shootatkaa, shootatkaa! Tässä mä ny posetan!"

"Hei jäbä, mihin sä oot tsygäilemässä?! Ota se kamera ulos repustas ja tuu vaan lähemmäs, en mä kato dunkkaa, mä oon kettu enkä mikään skunkki!"

"Täs ois ny teille vielä tätä mun tuuheeta hanurii. Ni missäs läpyskässä nää mun kuvat sitten julkastaan?"

Ihan vain täällä Kukkulan-blogissa, kettu hyvä, mutta olit todella kiltti, kun näin paljon aikaasi meille kaksijalkaisille kuvaajille soit!