Päiviä jatkunut aurinkoinen sää sai tänään stopin, kun tummat pilvet vyöryivät ylitsemme ja antoivat sateen soida. Ukkonenkin murisi muutaman kerran. Se oli virkistävää vaihtelua.
Saunoimme suurimpien sateiden jo lakattua, ja ollessani viilentymässä pihamaalla näin fasaaniemon ja tämän neljä poikasta.
Myöhäisillasta piipahdin vielä ulkona. Siellä oli niin hiljaista, ettei missään voi olla hiljaisempaa. En kuullut mitään, ainoastaan omien korvieni soivan. Ihan kuin pääni olisi ollut tyhjiössä. Tuuli laantui sateiden jälkeen tyystin, joten puiden lehdistäkään ei lähtenyt hienoista kahinaa, vaan nekin nukkuivat. Koko maailma oli levolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti