Hallo, kevät!

Kevättä on jo selvästi ilmassa, vaikka lunta hiljalleen sateleekin. Linnut piipittävät kuin sata kännykkää soisi yhtäaikaa, puiden oksien kärkiin on jo syntynyt pieniä pahkuroita ja pimeys laskeutuu päivä päivältä myöhemmin. Huvittavin kevään merkki on kuitenkin se, että tuntemattomat ihmiset ovat taas alkaneet tervehtiä. Eivät siis ainoastaan suomalaiset herää eloon keväisin/kesäisin, vaan myös astetta sosiaalisemmat saksalaisetkin.

Kun muutimme Kukkulalle, oli loppukesä. Talomme takaa kulkee metsäpolku kylän keskustaan. Lähes kaikki polulla vastaantulleet henkilöt tervehtivät minua ja silloista pallomahaani. Tuli talvi, meni Hallot ja Guten Tagit. Tuli kesä: "Hallo!" Tänä talvena olen sahannut tuota polkua useaan kertaan, eikä kukaan ei ole sanonut minulle mitään. Tänään, sekä kauppaan mennessäni että kaupasta tullessani, kaksi koiranulkoiluttajaa päästi kevättervehdyksensä ilmoille.

Kevään täytyy siis olla täällä.

Kevään ensimmäiset tulppaanit