Voisi oikeastaan sanoa, että maanantaina Eini oppi kävelemään. Päivän aikana hän oli jo tehnyt muutamia pitempiä pyrähdyksiä, mutta illalla oppimisen vauhti vain kiihtyi. Lähdin vähän ennen kuutta joogaan, palasin kotiin kello kahdeksan, ja kotona minua oli vastassa kävelijä, ei enää päätoiminen konttaaja, jonka olin kotiin jättänyt. Tyttö vain käveli ja käveli ja käveli, ja oi kun se oli hauskaa!
Tässä pieni taidonnäyte uutukaisesta kyvystä:
Sitä ravausta onneksi vasta odotellaan...
Voi vautsi! Kuva kertoo kaiken eli mikä vauhti jo päällä. Mahtaa Eini kävellä unissaankin.
VastaaPoistaLämpimät terveiset kohteesta Sandvik!!
Voi vitsi, minne katosi vauva-Eini?:) Hieno taidonnäyte! Kohta tarvitaan jo jarrusukkia!:)T. Viime metrien gradulainen
VastaaPoista