Yksin Ikeassa

Lauantaina ei osteltu biotuotteita, vaan ruotsalaisia tuotteita. Yksi sana: Ikea. Syy, miksi lähdimme koko poppoo Ikeaan, oli eräs kotiinkuljetuksessa vahingoittunut tuote, joka meidän täytyi käydä vaihtamassa ehjään. Tämä oli siis Jensin mielestä se syy, miksi me menimme Ikeaan. Minusta syitä oli paljon, paljon enemmän. Monisivuisen ostoslistan verran enemmän. Koska Jens halusi pois Ikeasta mahdollisimman pian, ja minä taas halusin olla siellä mahdollisimman pitkään, lähti hän lasten kanssa kotiin pakollisten suoritusten jälkeen, ja tadaa, siellä minä sitten olin: yksin Ikeassa (miljoonan muun kanssa)! Kerrankin saisin rauhassa katsella ympärilleni, miettiä, mitä tarvitsemme, pysähtyä jonkin hyllyn eteen niin pitkäksi aikaa kuin haluan, eikä minun tarvitse juosta Ikea-labyrintin läpi ennätysvauhtia, koska joko a) lapsi itkee tai b) se voi alkaa itkeä hetkenä minä hyvänsä.

Joten siellä minä olin ja nautin. Ne miljoona muuta ihmistä ei häirinnyt pätkän vertaa. Ei olisi haitannut, vaikka siellä olisi ollut vielä toinenkin mokoma kuleksimassa käytävillä ja katsomassa Ektorpia ja Hensvikiä lihapullakastikkeet suupielessä. Minä olin yksin ja kerrankin sain katsastettua kaiken, mikä mieltäni kutitti.

Ostoksista mainittakoon tämä hedelmin täytetty kulho. Tiedän, että äitini ilahtuu. ;)