Oli löytöjen viikonloppu. Kävimme lauantaina ruokaostoksilla Aldissa, ja etsiessäni nuudeleita silmäni osuivat irrallaan olevaan keltaiseen tarjouslehtiseen: "Fazer Dumle Original, 1,09 €". Jäin vain tuijottamaan paperia silmät apposen auki ja viittilöin heti Jensin paikalle. Kysyimme eräältä myyjältä, että onko näitä herkkuja vielä jossakin vai ovatko ne vasta tulossa. Karkit löytyivät kuin löytyivätkin, ja heitimme heti ostoskärryyn kuusi pussia. Ne, jotka ovat käyneet Aldissa, tietävät, että kauppa ei ole mikään ruokakauppojen helmi. Tuotteet eivät ole mitään "merkkituotteita" mutta ovat kyllä ihan laadukkaita ja hyviä. Siksi on jotenkin hämmäntävää, että kaiken sen tarjonnan keskeltä löytyy Fazerin makeisia. Äitini ollessa luonamme vierailulla oli hänkin löytänyt Fazeria Aldista. Silloin siellä myytiin Fazermintteja ja Vodka-suklaakonvehteja. Kyllä nyt kelpaa herkutella!
Se toinen löytö ei ollut niin herkullinen... Kun kävelimme kotia kohti talomme takana olevaa metsätietä pitkin, huomasin maassa (niin, katse maassa - ei latvoissa) erittäin limaisen pitkän ryömivän madon.
Hevosjuotikas. Puistatus. Jens onki sen ylös puutikulla, johon mato tarrautui imukuppisuullaan ja jonka ympärille lopulta kietoi ruhonsa. Mitäköhän juotikas ajatteli, kun näki meidät viidellä silmäparillaan (eli kymmenellä silmällään!) tuijottavan sitä kuin sirkuksen vetonaulaa. Kymmenen silmää... valvontakeskus eikä mikään eläin. Saimme nyt siis pujotteluradallemme yhden uuden elementin näistä hevosjuotikkaista, jotka ovat lähteneet tutkimaan maailmaa viereisestä lammesta. Odotan innolla, mitä seuraavaksi löydän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti