Pitkä perjantai

Viime perjantai oli pitkä. Hyvin pitkä. Ehkä elämäni pisin perjantai. Torstaina iltapäivällä minulla alkoi kova kurkkukipu. Perjantaina kurkkukipu oli jo hiukan tiessään, mutta tilalla oli täysin voimaton olo, loputon nuha, pientä lämpöä, särkyä jokaisessa lihaksessa sekä vuorotellen palelua ja kuumuuteen pakahtumista. Ruokahalu oli myös tipotiessään, ja iltapäivällä se vähäinenkin ruoka, jonka olin maidontuotannon takia syönyt, näki uudestaan päivänvalon, näin runollisesti ilmaistuna.

Pitkän päivästä teki sen, että Jensin lähdettyä töihin, laskin ensin tunteja ja lopulta minuutteja ja sekunteja siihen, kunnes hän taas palaisi kotiin ja vapauttaisi minut lapsen hoidosta ja saisin vain sairastaa. 10 h, 32 min, 47 s. Piitkät oli tunnit. Etenkin viimeinen puoli tuntia, jolloin Eini pysyi hiljaa vain, jos häntä kanniskelin. Ihme ettei lattiaan jäänyt painautumaa kulkemani reitin kohdalle, sen verta oli raskas askel. Kun Jens lopulta saapui ja otti Einin syliinsä, ampaisin sohvalle ja siellä makasin. Ja makasin. Ja makasin. Olen kuullut juttuja siitä, miten raskasta on, kun lapsi sairastaa, mutta tarinat siitä, miten raskasta on, jos itse sairastaa ja siinä samalla pitäisi hoitaa lasta, eivät ole niin korviini kantautuneet, joten sain nyt tämän tiedon ihan ensikäden lähteestä.

Lauantaina kunnon yöunien jälkeen oloni oli jo huomattavasti parempi. Loput kolotukset taioin pois Laran kanssa joogatessa, ja suihkun jälkeen olin kuin uudesti syntynyt. Tänään sunnuntaina kurkku on taas ollut vähän kipeämpi ja nenä vuotaa kuin Niagara. Mutta mikäs tässä niistäessä, kun on näin elegantteja "Elegance"-nenäliinoja. Oma kuosinsa kullekin Saksan osavaltiolle. Niistäisinkö seuraavaksi Berliiniin vai Saksi-Anhaltiin?