Eilen, Runebergin päivänä, tein ensimmäistä kertaa itse Runebergintorttuja. Suomessa olen mennyt aina helpoimman kautta ja ostanut torttuni, mutta laajasta saksalaisesta leivostarjonnasta huolimatta Runebergintortut eivät (vielä?!) kuulu täällä valikoimiin. Joten kietaisin apukokkini ympärille esiliinan ja aloimme yhdistellä (tai aloimme yhdistelemään!) aineita.
Kun torttuset tulivat uunista olin jo hylännyt ajatuksen sokerikuorrutteen tekemisestä itse. Apukokki oli hieman huonolla päällä, joten halusin tortut valmiiksi mahdollisimman nopeasti. Jouduin siis turvautumaan valmiiseen sokerikuorrutteeseen, jota minulla oli vain väreissä punainen, sininen, vihreä ja keltainen. Hmm...mikä näistä olisi se pienempi paha? Ehkä keltainen? Joten äkkiä vain keltainen tuubi auki ja pursuti pursuti. Ymmärrän nyt paremmin kuin koskaan ennen, miksi Runebergintorttujen sokerikuorrute on valkoinen eikä vaikka - keltainen.
 |
| Ei näin... |
Hämäräperäisestä ulkonäöstään huolimatta tortut olivat tosi hyviä. Einikin söi torttunsa "Hyvää!" -huutojen säestyksellä. Jospa ensi vuonna tortut näyttäisivät siltä miltä pitäisikin... Nyt voin vain sanoa: "Anteeksi, Fredrika!"
 |
| Apukokki kieli pitkällä odottamassa ensimmäistä puraisua |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti