Pyöräretki kevääseen

Tänään oli jo aimo annos kevättä ilmassa. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, ja lämpötila taisi olla noin +12 asteen tietämillä. Joten tälle päivälle ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin ylös, ulos ja satulan selkään!

Auta armias, siis ihan vain pyörän satulan selkään. Jätetään pollet ammattilaisille.

Ihan pyöräretkemme alkutaipaleella näimme tämän pollen viettämässä omistajansa kanssa juomataukoa. Kun pysähdyimme pällistelemään tätä kaunista heppaa, niin hienoihin western-tyylisiin housuihin pukeutunut ratsastaja kysyi lapsukaisilta, josko he haluaisivat antaa hevoselle herkkuja. "No, toki!" Hevonen hamusi suullaan useammankin herkkupalan kikattelevien lasten käsiltä, ennen kuin jatkoimme matkaamme. Ja tytöt tykkäsivät!

Metsä loppui, kevät alkoi

Ajelimme aluksi metsän siimeksessä. Metsä loppui äkkinäisesti, ja saavuimme alaville ja avarille maille. Saavuimme kevääseen. Yht'äkkiä aurinko lämmitti kasvoja, ja kevät vain oli kaikkialla.

Pienet valkoiset kukinnot

Luonnossa auringon osuessa näihin (kaisloihin!?!) ne olivat kuin kultaisia seipäitä!

Ei ristin sielua!

Yllä oleva kuva on hämäävä. Erittäin hämäävä. Näyttää siltä, kuin olisimme olleet lähes ainoat ulkoilijat liikenteessä. Täysin päinvastoin. Ihmisiä oli liikkeellä pilvin pimein. Aivan liikaa. En taida koskaan tottua tähän, että etenkin hyvän sään aikaan ulkona luonnossa ei olekaan vain minä, sinä, Sirpa ja Pertti, vaan sen kymmenen tuhatta muuta kävelijää, rullaluistelijaa ja pyöräilijää. Paikka kuhisi ihmisiä, ja pyörien soittokellot kilkattelivat kilpaa lintujen laulun kanssa. Tai paremmin sanottuna peittivät sen alleen.

Tästäkin huolimatta reissu oli kiva. Ja siitäkin huolimatta, että Lara lensi kerran kunnolla kumoon ja minun pyörästäni tippuivat ketjut. Saimmepa ainakin rutkasti raitista ilmaa, reisilihakset maitohapoille ja aurinkoa ohimoille!