Lauantaina päivitettiin perheen pyöräilykalustoa. Laralle ostettiin uusi polkupyörä, Einille pyöränistuin sekä kypärä. Jo ennen liikkeeseen menoa olimme selittäneet Einille, että hän saa tänään oman pyöräilykypärän, johon vastaus oli innostunut: "JOOOOoooooo!" Liikkeessä Eini juoksi määrätietoisesti suoraan lasten pyöräilykypärien luokse ja nappasi heti käteensä vaaleansinisen kypärän, jossa oli vihreitä krokotiileja. Osalla krokotiileista oli merirosvomaisesti silmälappu toisen silmän päällä. Tämä se oli. Einin valittu.
Hänelle näytettiin monia muitakin kypäräkuoseja, mutta jok'ikinen näistä muista kypäröistä sai täystyrmäyksen. Krokotiilikypärä sen oli oltava. Se oli kiintymystä ensi silmäyksellä. Kypärä krokotiileineen lähti siis Einin matkaan.
 |
| Se ainoa oikea päänsuoja |
Sunnuntaina kävimme sitten testiajolla. Hyvin rullasi! Ja olipa kiva pitkästä aikaa pyöräillä ja tuntea tuuli kasvoilla! Tässä muutamia otoksia reittimme varrelta.
 |
| Pollet rivissä rinteessä |
 |
| Einin uusi istuin. Se kasvaa lapsen mukana, ja selkänojaa saa kallistettua, jos lapsi nukahtaa. Ovatpa nämäkin nykyään aika high-tech-laitteita! |
 |
| Kuusipeura villieläinaitauksessa |
 |
| Forellenhof |
Sattumalta saavuimme paikalle, joka ei ole kovin kaukana kotoamme ja jonne oli viime kesänä avattu pieni ravintola-kahvila ja kalastuspaikka, jossa voi itse onkia mm. taimenia, kirjolohia tai vaikkapa ankeriaita. Kalan voi savustaa paikan päällä tai viedä sellaisenaan kotiin. Onkimiseen tarvitaan tosin kalastuslupa, joka Saksassa onkin vähän pidempi prosessi kokeineen päivineen. (Saksassa ei saa onkia edes mato-ongella ilman kalastuslupaa.) Paikan päältä voi myös hakea kalaa kotiin onkimattakin. Jens jo maalaili, miten hän kesällä töiden jälkeen suhauttaa pyörällä paikalle, hakee pari kalaa ja kotona laittaa ne grillille paistumaan. Oikein tuoretta lähiruokaa! (Toinen, myöskin retkellämme huomaamaamme, tuore lähiruokavaihtoehto oli maatilalla ollut 24h auki oleva muna-automaatti!) Jens oli tämän kalapaikan löytämisestä niin innoissaan, että hänen naamansa oli virneessä koko loppuretken ajan.
Kalastuspaikalla oli lisäksemme toinen perhe, jonka poika hetken aikaa katseli Einiä ja otti sitten askeleet Einiä kohti. Pian pojan käsi oli jo Einin kypärällä ja kypärä sai osakseen paijausta. Jokin siinä kypärässä taitaa lapsiin vedota.
On komee kypärä. Kyllä Einillä on hyvä maku ja kypärähän pitää olla mieluinen, jotta sitä se pysyy päässä! Näyttääpä tosi keväiseltä jo siellä. Täällä Myllikässä hivailee taas hienoisesti lunta, mutta linnut ovat jo alkaneet laulaa ja Viikissä on jo kuulemma kiurukin nähty.
VastaaPoistaJoo, on se hyvä, että on mieleinen kypärä, niin tulee pidettyä sitä päässä. Ohhoh, kiuru jo bongattu! Täällä on lennellyt viime aikoina kurkiauroja kohti pohjoista, joten seuraavaksi voinette odotella niitä (ehkä). :)
Poista