Omatoiminen aamuihminen

On varmaan sanomattakin selvää, kuka meidän perheessämme herää aina ensimmäisenä aamuisin. Ja on varmaan sanomattakin selvää, kuka meidän perheestämme on aamuisin pirtein, energisin ja toimintavalmein. Nykyään myös omatoimisin.

Toinen aivopuoliskoni on vielä höyhensaarilla, ja Eini vasta herännyt, kun kuulen jo unen sekaani sanat: "Puuroa syö!". Sitten kuulen, kuinka astiakaapin ovi käy, kuinka pienet jalat tepastelevat keittiöön ja puurokulho kolahtaa keittiön pöytätasolle. Sen jälkeen kuulen sanan "tusikka" (lusikka), ja aterimet sisältävä vetolaatikko aukeaa. Lusikka kilahtaa puurokulhoon. Sitten keittiökaapin ovi aukeaa, ja puuropaketti nousee pöydälle puurokulhon viereen. Kuuluu sana "maitoa", ja jääkaapin ovi aukeaa. Maito löytää tiensä puurokompleksin viereen. Enää tarvitaan paikalle puuronkeittäjä. "Äiti ylös, äiti nousee!". Toinen silmä vielä ummessa laahustan keittiöön ja pistän veden kiehumaan.

Kaikki on valmiina, kun puuronkeittäjä astuu keittiöön.

On se kiva, että intoa riittää oman aamupalan tekemiseen. Katsotaan, mikä on tilanne kymmenen vuoden kuluttua. Veikkaan, että silloin äiti on se joka huutaa: "Eini ylös, Eini nousee!", ja puurovehkeet ovat vielä visusti kaapissa piilossa. Siispä nautitaan tästä osallistumisen halusta niin kauan kuin sitä kestää. :)