Retkellä ja myrskyn silmässä

 Sunnuntaina, kun Jens oli viemässä Laraa kotiin, tein Einin kanssa pienen retken. Menimme "Linnanpuistoon". Aina kun käyn siellä, totean, että täällä pitäisi käydä useammin. Pitkään minulla on myös ollut mielessä, että voisin mennä sinne Einin päiväunien aikaan ja lukea puistonpenkillä kirjaa. Nyt sunnuntaina vihdoinkin toteutin tämän. Vähän tulikin jo hoppu, sillä ilmojen kylmetessä siellä ei ehkä niin mielellään pitempää aikaa istuskele. Eilen mittari näytti +16 astetta, kun lähdin kotoa, mutta taisi mittari elellä ihan omaa elämäänsä, sillä kylmä siellä tuli! Vaikka oli pönikällinen teetäkin mukana. Kovin kauaa ei Einikään myös nukkunut, mutta sainpahan ainakin muutamat kirjansivuset käännettyä.

Einin herättyä lähdimmekin jo talsimaan kotia kohti. Matkalla näimme mm. katutaidetta. Jollakulla oli maalipurkki levinnyt maahan, ja ohikulkevat ihmiset hoitivat taideteoksen viimeistelyn.

Pysähdyimme myös leikkipuistossa keinumassa. Eini makaa aina liikkumatta ja painautuneena tuohon koriin kuin 9 g:n voimat rusentaisivat häntä. Hauskaa on silti! 

Ihan meidän talon lähellä on myös pieni kanala, jonne saa viedä ruoantähteitään kanojen ruoaksi, ja vastapalveluna kanat antavat muniaan. Mitäköhän Eini vastaa minulle joskus tämän kana-aitauksen luona, kun kysyn häneltä, että "Mitä kanat sanoo?" Hän sanoo kenties oikean vastauksen: "kot, kot". On kuitenkin hieman hämmentävää, että suomalaisten kanojen "kot"-sana on saksaksi uloste. Kot, kot siellä ja kot, kot täällä, siellä kot, täällä kot, jokapuolla kot kot. Tarkoitetaanko nyt kaakatusta vai sitä itseään? Kaksikielisyyden haasteita. Toinen vastaava sana on "pipi". Suomeksi haava, saksaksi pissa. Jos Eini joskus sanoo "Pipi tuli jalkaan", täytyy minun varmaankin ensiksi tsekata, että vuotaako veri vai virtsa...

Parhaillaan Kukkula on myrskyn kourissa. Ulkona on kamalia tuulenpuuskia. Trooppisen hirmumyrskyn Nadinen rippeet riepottelevat nyt meitä. Täytyi äsken ottaa nukkuva Eini parvekkeelta sisään turvaan, kun tuuli yltyi taas niin hurjaksi. Viereisistä puista ei ole onneksi ainakaan vielä irronnut suuria oksia, mutta puunlehviä on sadellut parvekkeelle sitäkin enemmän. Parveke saa nyt uuden vehreän syys-lookin.

Syöttötuoli ja leikkikehä

Nyt meillä on vihdoinkin syöttötuoli. Päädyimme hankkimaan Stokken Tripp Trappin, kun se kai on
sitten aika hyvä, ja jos lapsi vaan tykkää pyrstöään sen päällä lepuuttaa, niin sitä voi käyttää vielä monen monta vuotta. Uutenahan ne maksavat todella paljon, ja käytettyinäkin niistä saa pulittaa lantin jos toisenkin.

Meistä tuli viime keväänä "Ebayn pikkuilmoitusten" -fanittajia. Kyseessä on siis lehti-ilmoitusten kaltaisia "myyn/etsin" -ilmoituksia internetissä. Se vastaa kai Suomen "Keltaista Pörssiä" mutta ainakin sillä erotuksella, että Ebayn nettisivujen ulkoasua on jopa ihan miellyttävä katsella toisin kuin Keltaisen Pörssin huutavan keltaisen ja räikeän punaisen luomaa "harmoniaa".

Viime keväänä ostimme Ebayn kautta mm. Laralle isomman polkupyörän ja Einille leikkimaton. Nyt metsästin viimeiset kaksi viikkoa Tripp Trapp -tuolia kuin amatsoni äkkipikaista antilooppia. Monta pääsi nenän edestä karkuun; piti olla salamataktiikalla liikenteessä. Niinpä kävin päivittämässä Ebayn Stokke -sivua aina kun muistin ja silloinkin, kun en muistanut. Lisäsin selaimeen palkin, josta pääsin suoraan yhdellä klikkauksella katsomaan uusimmat jahdattavat. Kun jouduin toistamiseen poistumaan koneelta tyhjin käsin (metsästimme siis aluksi helahoitoa, eli tuolia ja vauvanistuinosaa samassa paketissa), päätin, että tarraisin kynsilläni seuraavaan myyntiin tulevaan babysettiin, ja hankkisimme tuolin erikseen. Heti seuraavana päivänä näin yksittäisen babysetin ja ammuin nuoleni. Hah, osuma! Vieläpä meidän kaupungistamme ja sillä kuosilla, josta eniten ehkä pidinkin. Itse istuinosan väri oli musta, joka ensiksi askarrutti, sillä tuolimme olisi vaalean puunvärinen (harmoniaa à la Keltainen Pörssi?). Seuraavana iltapäivänä tuli taas yksi tuoli myyntiin, taas meidän kaupungistamme, ja hyökkäsimme heti sen kimppuun puhelinlankoja pitkin. Ei jousi amatsonia pettänyt - tuoli oli meidän. Myyjä oli täysin ihmeissään nopeudestamme: "Vastahan minä ilmoituksen nettiin laitoin."

Vielä samana iltana Jens kävi noutamassa saaliimme. Kokosimme tuolin istumakuntoon, ja tuolin todellinen omistaja, neiti Eini, pääsi istumaan ensimmäistä kertaa valtaistuimelleen pöydän päähän. Se oli selvästikin mieleinen paikka. Naama oli hymyssä, ja ai että, kun jaloilla pääsi ihanasti potkimaan jalkalevyä.

Tripp Trapp, leikkimatto, leikkikehä

Eiköhän ainakin muutama vuosi tuon tuolin kanssa vierähdä. Sitten kun emme sitä enää tarvitse, voimme päästää tuolin takaisin luontoon muiden amatsonien ja legioonalaisten metsästettäväksi. Jos Eini ei rummuta jaloillaan tuolia puhki, niin voi hyvin olla, että saamme vielä tuolista saman verran tuohta takaisin, kun me siitä pulitimme.


Toinen hankintamme Ebayn pikkuilmoitusten kautta oli tämä leikkikehä Einille. Se oli oikein hyvässä kunnossa, ei mitään valitettavaa. Toissa päivänä silmääni kuitenkin pisti, että on tekstiilitaiteilija tainnut hiukan olla itse untenmailla kankaita tehdessään.

Give me goodnight kiss

...but than we have to say...good night!

Taistelu jäävuoria vastaan

Olipa kerran sunnuntai, jolloin ei ollut Jensin päivä.

Aamu valkeni kauniina ja kuulaana. Nautimme aamupalasta kaikessa rauhassa. Syötyämme ja astioita pöydästä korjatessa Jens totesi: "Olipa ihana aamu, niin kiireetön ja stressitön". Siihen se autuus päättyikin. Ei kerinnyt kulua edes minuuttiakaan, kun asiat menivät nurin, ja astiat. Ryminällä. Tiskikoneemme, joka tällä hetkellä ei seiso oikealla paikallaan, kaatui kumoon. Riks, räks ja poks. Laseja meni rikki, Einin syntymävuoden talvisesonkimuumimukista lohkesi pala irti ja Laran Mymmeli-kulho sai myös lohkeaman. Sirpaleita ja vääntyneitä tiskikoneen osia. Hyvää huomenta!

Puolenpäivän jälkeen lähdimme kovalla kiireellä kohti bussipysäkkiä. Alamäessä Jens säpsähtää: "Tänään on sunnuntai. Bussit taitaa ajaa eri aikatauluin." Niinhän ne ajaa. Bussi oli juuri hetki sitten mennyt, joten jouduimme odottamaan 20 minuuttia seuraavaa kuljetusta. Kymmenen minuuttia ennen bussin saapumista Jens päätti ottaa kameralla kuvan. Kas, kamera ei mene päälle. Akku oli unohtunut kotiin laturiin. "Jos juoksen kotiin, haen akun ja juoksen takaisin, niin kerkeän juuri siksi, kun bussi tulee", sanoi Jens. Ja niin hän lähti juosten matkaan kolmenkymmenen asteen helteessä. Noin kymmenen minuutin kuluttua hän saapui takaisin bussipysäkille, hikisenä, mutta valmiina ottamaan kuvia ladatun akun voimin. Kamera meni mallikkaasti pääälle, mutta näytöllä vilkkui teksti "Ei muistikorttia".

Bussi vei meidät keskustaan, jossa oli viikonlopun ajan live-musiikkia sekä viini- ja ruokakojuja. Löytyipä monen kojun keskeltä myös tämä suomalainen loimulohikoju "Loistelohi". Tietenkin meidän oli ostettava lounaaksi loimulohta. Se oli oikein mehukasta, eikä Jensiä varmaan myöskään ilahduttanut se, että hän pudotti puolet lohikimpaleestaan maahan.

Loimulohi Saksaan rantautuneena.

Kuva lauantailta, jolloin kaikki sujui hyvin!

Iltapäivällä oli Jensin lähdettävä viemään Lara kotiin. Sanoimme "heipat", mutta ei kulunut kauan, kun he palasivatkin luoksemme. Kaikki junat olivat noin kaksikymmentä minuuttia myöhässä. He päättivät mielummin odottaa luonamme tunnin kuin sillä juna-asemalla, jossa heidän pitää vaihtaa vain kerran tunnissa kulkevaan junaan. Tunti kului, he lähtivät uudestaan matkaan, ja junat olivat edelleen 20 minuuttia myöhässä. Jensin piti siis ostaa lippu kaukojunaan, että pääsi seuraavaan kaupunkiin ajallaan.

Paluumatkalla oli minuutista kiinni, etteikö hän olisi kerinnyt kaupunkiimme matkaavaan junaan. Seuraavaa junaa hänen täytyi odottaa puoli tuntia. Hän päätti käydä siinä ajassa ruokakaupassa ja osti muun muassa hedelmiä. Kaupungissamme hän juoksi taas hikihatussa bussiin, johon juuri ja juuri kerkesi. "Ah, nyt voin hetkeksi hengähtää ja kaivaa kirjan esiin." Jossain vaiheessa ihmisten puheensorina sekoittui hänen lukemaansa tekstiin, ja hän havahtui siihen, kun koko bussi nauroi. "Täällä pyörii hedelmiä ympäriinsä, hohoho". Jens vilkaisi hedelmäpussiaan, johon oli tullut selvä vaje. Hänen ostamansa persikat olivat lähteneet pussista omille teilleen ja vierivät nyt bussin lattialla myötäillen jarrutuksia ja kaasutuksia. Pääsipä Jens vielä juoksemaan vierivien persikoiden perään bussin käytävälle.

Vihdoinkin hän pääsi kotiin, väsyneenä, ja monta koettelemusta rikkaampana. Yht'äkkiä hän kuitenkin iloitsi: "Minullahan on pakkasessa yksi jääkylmä limsa!" Se jos mikä virkistää rankan päivän jälkeen. Hän ei kyllä edes saanut lausettaan loppuun, kun tiesi jo ilon vaihtuvan taas epäonneen. Avainsana: pak-ka-ses-sa. Jääkylmää limsaa, toki, mutta räjähtäneenä.

 

Lamppuasiaa

Jospa nyt kerrankin pääsisin puhumaan vähän sisustuksesta! Siitä ei ole tullut pahemmin jaariteltua. Siispä nyt on asiaa lampuista.

Yritin etsiä meille Suomesta lamppua ruokapöydän päälle sekä olohuoneeseen. Ruokapöydän päällä meillä ei ole ollut vielä lampun lamppua, ja olohuoneessa meillä on ollut Ikean paperipallo sellaisena "kunhan-siellä-nyt-edes-jotakin-roikkuu-mihin-päänsä-voi-kolauttaa" -lamppuna. Kuinkas sitten kävikään? Löysin lamput makuuhuoneeseen ja eteiseen, joissa meillä on jo valaisimet. Tosin nehän olivat vain siis väliaikaiset valaisimet, olivathan?

Eilen laitoimme eteisen valaisimen paikoilleen. Sen sisältä puuttuu vain oikea lamppu. Nyt siellä on sellainen liian kirkas muhkula, ettei tarvitse olla edes dracula halutakseen paeta valoa pimeään, mustalla sametilla vuorattuun arkkuun. Enpä olisi ajatellut hankkivani kristallilamppua, mutta tämä palleroinen kimaltelee ja vinkkaa silmää niin aurinkoisesti, että toivottavasti toivottaa kaikki ovesta astuvat vieraat heti tervetulleiksi.

Niin...ja jostain kumman syystä meidän uusi makuuhuoneen lamppu killuu tällä hetkellä olohuoneen katosta, mutta ehkä se löytää tiensä joskus sinne makuuhuoneeseenkin. Ehkä. 

Ruokapöytä on siis edelleen lamputta. Toistaiseksi siis jatkanemme syöntiä pimenevissä illoissa kynttilänvalossa tai siinä toivossa, että auringon viimeiset säteet osuisivat juuri pöytämme ylle. Ei näissäkään valaisuratkaisuissa minusta mitään vikaa ole.

Ruusuja ja palloja

Synttärit oli ja meni. Sisuja on syöty, ilmapalloja puhallettu, ja ilmapalloja on paukahdellut. Loppuillasta täällä pyöri Muumit suomeksi liudalle saksalaisia lapsia. Hyvin uppos! Jens myös innostui ostamaan niin paljon ruusuja, että meiltä loppuivat sopivat maljakot kesken. Onneksi Iittalan Kartio-kaadin käy myös hyvin hätävaramaljakosta!

Eini oli ihan innoissaan meiningeistä, niin innoissaan, että jäi toiset päiväunet välistä, kun ei millään malttanut nukahtaa. Etenkin jännä hetki oli silloin, kun isommat lapset alkoivat leikkiä ilmapalloilla. Eini istui lattialla sylissäni ja katseli haltioituneena, kun silmien ohi suhahti punainen pallo, katonrajasta laskeutui keltainen pallo ja oikealta pukkasi sinistä palloa muiden lasten kiljuessa ja pomppiessa. Jossain vaiheessa Einin päähän laskeutui myös jotakin harmaata. Erään pojan lippis sai hetkeksi uuden omistajan.