Sateinen helatorstai

Hersyävää helatorstaita!

Tänään on jännä päivä Saksassa. On siis helatorstai, mutta samalla isänpäivä tai vain yleisesti ottaen miestenpäivä. Tätä isän-/miestenpäivää juhlitaan yleensä siten, että miehet juhlivat keskenään. Yleisintä on varmaankin tehdä pitkä kävelyretki tai vaellus, jolla juodaan paljon olutta. Miehet vetävät perässään vaunua, jossa nämä oluet ja muutkin tärkeät tarvikkeet sijaitsevat. Myös kovalla soiva musiikki ja kovaääninen puhe kuuluvat usein tähän kokoonpanoon.

Tänä vuonna Jens pääsikin viettämään päivää oikein isolla miesporukalla, mutta syyt ja seikkaperät olivat kuitenkin hieman toiset: kaverin polttarit.

Joten minä ja Eini olemme viettäneet tätä helatorstaita kahdestaan kotona sadetta pidellen. Ja mikä olisikaan parempi sadepäivänpuhde kuin vesiväreillä maalaaminen!

Jos Eini ei päiväkodissa ole vielä tähän puuhaan tutustunut, niin nyt oli ensimmäinen kerta. Antaumuksella, keskittyneesti, pitkiä viivoja vedellen - nämä olivat tänään taiteilijasta aistittavissa.

Einin ensimmäiset vesiväriluomukset

Napoleon valloitti parvekkeemme

Parvekkeellamme asuu tätä nykyä Möröksi naamioitunut Napoleon.

Hän saapui luoksemme lauantaina sen jälkeen, kun olin päästänyt miehen yksin grillikauppaan.

"Satsuma, olethan kotona 30 minuutin kuluttua? Meille toimitetaan grilli!"

Ei liene vaikea arvata, että grillasimme viikonlopun jokaisella aterialla.

Jopa tämä lätkän kisakatsomoon valmistettu naamallinen tomaattikeitto on grillin antimia; grillin yhdellä sivulla on kätevä kaasulla toimiva sivukeitin.


Jos Einiltä kuitenkin kysytään, niin parasta antia koko grilliasiassa oli se valtavan suuri pahvilaatikko, jossa grilli toimitettiin. Ensin tytöt leikkivät sillä täysin hurmioituneina ties kuinka kauan: laatikkoon, pois laatikosta, taas laatikkoon, läpät kiinni, "oh, pimeää!", läpät auki vauhdilla ja ponkaisu ylös kunnon karjaisun vauhdittamana!

Näiden rajumpien leikkien jälkeen Eini keksi, että laatikossahan voi, mitäs muutakaan, kuin lukea! Joten sain kunnian toimia kirjakuriirina ja tuoda laatikkoon aina uuden kirjan jo luetun tilalle.

 

Ihan kiva lukusoppi.

Kasvatustesti

Hah, törmäsin Helsingin Sanomien verkkosivuilla ulkomaalaisten ja suomalaisten kasvatuseroja käsittelevän artikkelin yhteydessä testiin, jossa voi testata, kuinka suomalainen oma kasvatustapa on.

Tulokseni: "olet kasvattamassa lapsistasi 50% suomalaisia".

Kyllä nää testit niin tietää! ;) 

Posteljooni toi sairaanhoitajan

Iih, eilen postiluukussa oli ihana, tarroin koristeltu kirjekuori, jonka sisältä paljastui niin ikään ihastuttava "Parane pian!" -kortti. Kortti ja sen sanoma kyllä niiiiiin piristi tämän potilaan arkea, että heti lähti parannuskäyrä nousuun! Eihän tässä edes olla kortin saapumisen jälkeen enää päivisin nukuttu! Ystävien parantava voima. ♥

"You bet!" :)

Pipo päässä pakkasella, pyöräilykypärä aamiaisella

Vaikka näin toukokuussa ei ole enää pipopakkoa, niin Eini laittaa hyvin usein päähänsä jonkin päähineen. Tai ei sen edes tarvitse olla oikea päähine, kunhan se jotenkin vain täyttää hatun viran, niin päähän vain! Uimahousut, Lego-laatikko, frisbee - you name it. Eilen löysin Einin huoneestaan naureskelemasta ja lukemasta kirjoja tonttulakki päässä, ja tänään aamulla oli pyöräilykypärän vuoro. Hän jopa sai pyöräilykypärän hihnat itse leuan alta kiinni, ja kypärä oli hienosti väärinpäin ja lepäsi takaraivolla. Tämä oli siis tämän aamun lookki. Olipahan pää ainakin visusti turvassa!

Turvallinen aamiainen

 Mukavaa (ja turvallista) lauantaita kaikille! :)

Satsuma sairastaa

Lauantai-iltana olin ihmeen väsynyt. Sunnuntaina sen jo aavistin. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä se alkoi. Maanantaiaamuna voin kuitenkin hetkellisen hämäävästi ihan hyvin, joten lähdin töihin. Tunnit kuluivat eteenpäin, mutta vointini otti takapakkia, ja kun pääsin illalla kotiin, pesiydyin sohvalle. Nukuin iltakuudesta aamukahdeksaan.

Seuraavana aamuna voin taas ihan hyvin, mutta olin jo päättänyt jäädä kotiin siksi päiväksi. Onneksi. Kävellessäni lääkärille jalat olivat aika voimattomat ja lääkärin odotushuoneeseen melkein nukahdin.

Mietin, että toivottavasti olen nyt tarpeeksi kipeä, että saisin nyt ainakin tämän päivän sairauslomaa. Sain viikon.

Tuosta maanantai-illasta lähtien en ole juuri muuta kyennyt tekemään kuin nukkumaan. Päivin ja öin. Aika huisia. Ruokahalunikin on ottanut jalat allensa. Mutta jospa tämä tästä pikkuhiljaa...onneksi on ainakin vielä aikaa sairastaa rauhassa.

Yskänlääkepullon lerpakkeissa toivotetaan "pikaista paranemista!" :)

Makean karvas äitienpäivä

Tämä postaus ei jostain syystä lähtenytkään hyppysistäni enää eetteriin viime sunnuntaina eli äitienpäivänä, joten tässä tämä nyt sitten tulee näin muutaman päivän viiveellä:


Ihanaa äitienpäivää kaikille äitsyköille!

Tästä äitienpäivästä tulikin aika makea!

Päivä alkoi jo täysin yltiömakeasti: amerikkalaisia banaanipannukakkuja, hunajaa, vaahterasiirappia, mansikoita, hedelmäsalaattia - ja tietysti niitä vaahtokarkkeja.

 

Makea aamupala on katettu

Banaanilettuja, mansikoita, banaania, vaahtokarkkeja, vaahterasiirappia...mutta hyvää oli!

Väliin pikamini suolainen lounas, ja sitten taas makiaa: ystävän tekemää porkkanakakkua (ja mansikoita, suklaata - ja niitä vaahtokarkkeja.)

Porkkanakakku, jonka takana luuraa niitä vaahtiksia

Mutta kyllä tähän makeaan päivään vähän karvaisuuttakin mahtuu: suomalainen tuttavaperhe, jonka kanssa päivää vietimme, on muuttamassa paikkakunnalta pois. Joten tämä oli viimeinen kerta, kun saatoimme viettää aikaa yhdessä ilman pidempää matkustamista. Erittäin harmillista! Nyt ei lähistöllämme asukaan enää yhtäkään suomalaista lapsiperhettä. :/

Mutta jäihän meille vielä ne vaahtokarkit... (olipas ontuva lohdutusyritys).

Pekka Töpöhäntä

Eini tykkää kirjoista.

On aina tykännyt. Ensiksi niitä maisteltiin, sitten revittiin ja nyt niistä jopa katsellaan kuvia.

Jokin aika sitten oli pieni paussi kirjojen suhteen. Niitä ei niin usein tullut luettua. Mutta nyt viimeisten viikkojen aikana neiti ei oikein muuta haluaisikaan tehdä kuin lukea kirjoja. Hän jopa nukkuu kirja kädessä. Unileluista hän ei ole koskaan sen kummemmin perustanut, mutta nyt pitää iltaisin saada aina kirja kainaloon.

Kuluvan viikon eräänä iltana haettiin taas uutta kirjaa kirjahyllystä. Eini valitsi sieltä toukokuuhun loistavasti sopivan Pekka Töpöhäntä ja joululahjavarkaat -kirjan. Sanoin Einille: "Ai, että Pekka Töpöhäntää haluat lukea. No, luetaan!" Eini vastasi: "Joo! Pekka Höpöhäntää!" Minua alkoi naurattaa ja toistin: "Niin, että Pekka Töpöhäntää haluat lukea." Johon Eini vastasi: "Joo! Pekka Pöpöhäntää! Pöpöhäntää, Pöpöhäntää!"

Töpöhäntä, Höpöhäntä, Pöpöhäntä - rakkaalla kissalla monta nimeä. Söpöhäntää ja Löpöhäntää vielä odotellessa...

Kameran kätköistä: pääsiäinen

Pääsiäinen siis jo oli ja meni, ja vappukin on tähän väliin jo mahtunut. Kun muut Kukkulan jäsenet palasivat lomamatkaltaan, niin heidän kapsakeissaan palasi kotiin myös kameramme (jonka objektisaldo muuten kasvoi loman aikana yhdellä!) Palatkaamme siis hetkeksi vielä pääsiäisen tunnelmiin.

Jäi kiinni itseteossa: lintu muni pääsiäispähkinän

Pensaikossa kurnutti kerrassaan ihastuttava euroopanlehtisammakko!

Eini piti huolen siitä, ettei ainakaan tämä kohta kuivu koko kesänä.
Tämä alle neliön pläntti kostutettiin varmaan maapallon toiselle puolelle asti.

Jospa pläntillä ensi keväänä kukkisikin näin?

"Niinpä niin, joopa joo, taidat olla vähän yltiöoptimisti - ei varmana kuki, duh!"

Jo toinen lintu jäi kiinni itseteossa: yritti karata vetolelun elämää viemäriaukkoon.

Tämä olut ei päätynyt viemäriaukkoon, vaan seisoi majesteettisesti pöydällä:
pulloa koristaa 1600-luvulla elänyt Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf.

Lankalauantain laskeva aurinko...

...ja pääsiäissunnuntaina aurinko palasi taivaalle.

Vaahtokarkkeja ja kananmunia

Nyt syödään sitten vaahtokarkkeja! Oikein urakalla! Sekä keitettyjä kananmunia ja marinoitua tofua.

Vaahtokarkkeja aamupalalla, lounaalla, kahvihetkellä...?

Meidän piti tänään osallistua yhdelle grillausretkelle nyyttärimeiningein, mutta Einille nousikin sitten korkea kuume, joten retki jäi.

Kaksi isoa säkkiä vaahtokarkkeja, joiden piti kadota grillin ääressä monen maiskuttelijan suuhun, on nyt siis edelleen meidän keittiössämme. Samoin noin 12 keitettyä kananmunaa, jotka olivat "kananmuna lusikassa" -juoksukilpailua varten.

Nyt täytyy tuhota näitä eväitä sitten ihan vain kotivoimin. Jospa tekisi taas Rocky roadia n. 7 vuoden tauon jälkeen. Siihen saisi noita vaahtokarkkeja uppoamaan, mutta entäs nuo keitetyt kananmunat. Voileipiin, salaatteihin, ööö, mihis muihin niitä voisi tunkea? Munavoi! Pitääkö tässä alkaa vielä karjalanpiirakoiden tekoon?! Kellään hyviä ideoita munarikkaista ruuista?

Tai sitten täytyy vain järjestää ne munajuoksut.