Palasimme viikko sitten Suomesta Saksaan. Kulunut viikko oli normaali arkiviikko, mutta siihen kuului myös muutama erikoisuus. Ensinnäkin menin maanantaina aamulla täysin uuteen toimistorakennukseen. Osastoni oli muuttanut sinne lomaviikkoni aikana. Nyt en näekään enää ikkunastani puita, hiljaista autotietä ja paria hanhea, vaan ison sinisen laatikon nimeltään IKEA. Ja kyllä, muutama lounas on jo Ikean ravintolassa tullut syötyä.
Toinen erikoisuus oli se, että Jens palautti väitöskirjansa tarkastukseen perjantaina! Ei enää yöllisiä valvomisia tiedossa tälle herralle! Ostin pullon kuplivaa, jolla kilistimme illalla. Tarkoituksenamme oli juhlia työn palauttamista enemmänkin, mutta doctor-to-be nukahti ruoan päätteeksi sohvalle ja muukin juhlajaosto oli jo aika sipissä.
Lauantaiaamu alkoi P-kirjaimella alkavalla aktiviteetilla, joka on valitettavasti välttämätön paha ennen jonkin kivan alkamista: pakkauksella. Auton täytyttyä se suuntasi etupuskurinsa kohti itäistä Saksaa, ja minä jäin rannalle ruikuttamaan. Jensillä ja tytöillä on kahden viikon loma, minä seuraan perästä pääsiäiseksi.
Eilen iltapäivällä ajattelin tehdä itselleni jälkiruoaksi yhdessä toisessa blogissa kehuttua Appelsiini-inkiväärikeittoa vaniljamascarponella. Kävin kävelyllä metsässä ja paluumatkalla kävin hakemassa aineet kaupasta. Kun illalla oli aika ryhtyä keittohommiin, tajusin kauhukseni, että olin täysin unohtanut ostaa mascarponen! Hetken aikaa mietin, teenkö keiton ilman mascarponea tai ollenkaan. Niin kovasti minun sitä kuitenkin teki mieli, että kauppaan oli lähdettävä uudestaan. Eikä keiton siirto päivälläkään olisi tullut kyseeseen, sillä sunnuntaisin kaupat ovat kiinni.
Minimoidakseni jo päivän toiseen kaupparetkeen kuluvan ajan päätin juosta kauppaan. Lenkkivaatteet ylle, käteistä taskuun ja Kukkulan mäkeä ylös! Kaupassa etsin naama punaisena mascarponen ja mukaan tarttui vielä myös pestoa ja pala parmesaania. Pestopurkin ja parmesaanin sain tungettua lenkkitakin taskuun, mutta mascarponerasia ei sinne mahtunut. Takaisin juoksin siis mascarponerasia kädessä. "Ulkoilutan tässä vain juustoani!"
Tämä on jo toinen kerta, kun olen juuston takia juossut. Edellinen kerta oli jonakin sunnuntaina, kun Jens oli tekemässä pitsaa ja huomasi, ettei meillä ollut enää juustoa pitsan päälle. Juoksin silloin lähistöllä olevalle luukkukiskalle, jonka myyjä katsoi minua niin ihmeissään, kun loikin naama punaisena (vakio) luukulle ja huohotin: "Ei teillä sattuis olee juustoo???" Ajatteli varmaan, että nyt on jokin hätätapaus kyseessä. Selvä juustonarkkari.
Tuona sunnuntaina minua ei onnistanut; luukkukiskalla eikä huoltoasemallakaan ollut juuston juustoa. Mutta eilen sain kuin sainkin syödäkseni appelsiinikeittoa mascarponella. Ja kylkiäiseksi otin vielä lasillisen perjantaista skumppaa, joten kyllä minun sitten kelpasi!☺
