Eksponentiaalinen lakko

Tämän viikon ovat siis päiväkodit lakossa.

Tänään saimme myös tietää, että veturinkuljettajat menevät keskiviikkona uudestaan lakkoon. Lakon päättymispäivä on tiedossa, mutta suurelta yleisöltä se pidetään salassa, shhh... Paljon jännempää ja vieläkin kivempaa näin, ovat varmaan tuumineet.

Kävimme tänään illalla Ikeassa, jonka työntekijöistä suurin osa oli – kuinkas muutenkaan – lakossa.

Lakko on selvästi päivän sana. Ja eilisen. Ja huomisen.

Lakko-Ikeasta löytyi sattumalta uusiin pussilakanoihimme
 täydellisesti sopiva lakkolakana.

Siivousmaaraton – Maaraussiivoton

Haah, tänäänkään en ole muuta tehnyt kuin järjestystä taloon. Aika alkaa olla lopuillaan, ja työviikko kolkuttaa oven takana – tarvitsisin varmaankin viikon, että saisin kaikki paikat ojennukseen. Nyt kuitenkin iloitsen siitä, että olohuoneen kirjahylly on vihdoinkin taas järjestyksessä ja Einin huoneessakaan ei vallitse enää täysi kaaos (seuraavan viikon ajan). Viikon kuluttua Einin saapuessa taas kotiin hyllyt tyhjenevät varmasti vartissa. Joten nautin tästä näystä viikon. :)

Kirjahylly in Ordnung.

Mitä, mitä, Eininkin huoneessa vallitsee järjestys!
Sahramia sielulle!

Nyt suihkuun ja sitten ruoan tekoa reissusta palaaville Jensille ja Laralle. Autobahnilla on kuulemma ruuhkaa, joten ovat ainakin kaksi tuntia myöhässä... :S

Sisustus- ja Euroviisujen esikatselumaraton

Nyt oli kyllä hyvä päivä! Tunnen oloni kyllä niin tädiksi, kun ajattelen, mistä tämä hyvä päivä koostui: pesin neljä koneellista pyykkiä, hiukan siivoilin, ja pohdin koko päivän, miten kämppämme pienet, toimimattomat kohdat saisi toimiviksi. Itse pohtiminen oli jo hauskaa, mutta sitten kun keksin vielä ainakin omasta mielestäni loistavia ratkaisuja, niin tuntuu siltä, että tämän päivän pohdinnoista on iloa vielä puolenkin vuoden kuluttua! Meillä on esimerkiksi ollut aivan liian vähän säilytystilaa pyyhkeille ja lakanoille, joten aina kun viikkaan puhdasta lakanaa, niin samalla jo mielessäni kiroan, että minne hiivatin koloon minä tämänkin nyt tällä kertaa tunkisin. No nytpä ei tarvitse enää kirota, kun homma on hoidossa! Myös eteinen sai kokea tänään uusia, toimivia tuulia (tuuli lennätti mm. kenkäkaapin täysin uuteen paikkaan), ja vihdoinkin pääsin myös paneutumaan Einin keskeneräisen huoneen suunnitteluun ja tulin siihen tulokseen, että kirjahylly – se se on, kirjahyllyn se huone voisi tarvita. Ostoslista Ikeaan on jo tehtynä, josta Jens luonnollisesti ilahtui hyvin paljon (not).

Tänään ei aurinko ole juuri lainkaan näyttäytynyt, vaan koko päivän on hiukan sataa tihuttanut. Kävelin illalla kauppaan talomme takana olevaa metsäpolkua pitkin. Metsässä tuoksui niin ihanan raikkaalta, sekoitukselta kevättä ja sadetta. Yksi punarintakin hypähteli vähän matkaa kanssani polkua pitkin, ja vihreä väri vain lisääntyy päivä päivältä.

Kaupasta ostin kaikkia herkkuja: mansikkaa, parsaa, mustikoita, retiisejä – kaikki olivat niin hyvän näköisiä! Kotiin päästyäni leikkasin vihanneksista suikaleita, tein avokadodipin ja hummusta, laitoin sipsejä kulhoon ja ajattelin katsoa jonkin elokuvan. Kunnes sain kuulla, että Euroviisujen esikatselumaraton oli käynnissä! Siispä loppuillan rouskutin sipsejä balladien tahtiin. Niitä kyllä tänä vuonna riitti!
  

Euroviisujen esikatselueväät

Esikatseluraadissa istui myös muuan Saksaa lempimaanaan pitävä Perttu Häkkinen, joka totesi: "Saksa – se on sellainen maa, jota ei lakkaa ihmettelemästä."

Helatorstain lenkki ja katastrofikuppila

Eilen oli siis tuo mukavaakin mukavampi vapaapäivä keskellä viikkoa eli helatorstai. Aamupäivä kului niinkin jännittävissä merkeissä kuin pyykin pesemisessä ja imuroinnissa. Iltapäivällä minun oli lähdettävä juoksulenkille, sillä siihen toukokuun lopulla olevaan firmojen juoksumittelöön, johon siis mielenvikaisena päätin osallistua, ei ole enää pitkä aika. Ja eilen se sitten tapahtui: en juossut ainoastaan ensimmäistä kertaa elämässäni viittä kilometriä, vaan myös kuusi kilometriä tuli täyteen! Ihmeitä voi siis tapahtua. Kävelyni on tosin lenkin jälkeen muistuttanut juoksuhiekasta ylös kömpivää norsua, mutta eiköhän tilanne (toivottavasti) lähipäivinä korjaannu.

Lenkki ohi, jalat orrelle!

Lenkin jälkeen kävin pikaisesti suihkussa ja könkkäsin kiiruhtaen bussiin ravistellen punteistani sitä juoksuhiekkaa kadunvarsille. Olin matkalla viettämään erään työkaverin läksiäisiä keskustan hampurilais-/pihviravintolaan naama vielä lenkistä punottaen.

Vuohenjuustohampurilaiseni oli erinomainen ja ravintola oli oikein viihtyisä, mutta kääk: palvelu! Pitää joskus käydä uudestaan tässä ravintolassa syömässä, jotta toivottavasti voin vain todeta, että juuri eilen ei vain nyt ihan kaikki tainnut skulata:

Ensimmäinen tarjoilija otti seurueeltamme juomatilauksen, ja toinen tarjoilija alkoi hetken kuluttua tuomaan juomia pöytiin. Kaikki juomat eivät päätyneet niihin kuuluviin laseihin, vaan tarjoilija kaatoi vahingossa yhden pullon (onneksi vain vettä) kahden työtoverini niskaan. Hupsis!

Koska olin syönyt päivällä suolaisen nakkikeiton ja käynyt tuolla kuuden kilometrin lenkilläni, niin minulla oli j-a-n-o! Odotin juoksuhiekka rapisten kieleni päällä radleriani pöytään, mutta sitä ei vain kuulunut. Kaikki muut olivat jo saaneet ajat sitten juomansa, paitsi minä ja tuo Lissaboniin muuttava työkaverini. Noin puolen tunnin odotuksen ja kolmannen "Emme ole vielä saaneet juomiamme" -huomautuksen jälkeen, sain vihdoinkin kulauttaa kullankeltaista janonsammuttajaa kurkusta alas! Lasi oli heti puolityhjä.

Kun olimme jo melkein valmiita, niin kolmas tarjoilija tulee jo keräämään astioita pois pöydästä. Hän kerää ensin tarjottimellensa pienissä kupeissa olleet dipit, ja kysyy vasta sitten vierustoveriltani "Syötkö vielä näitä ranskalaisiasi?" Vierustoverini vastaa myöntävästi vain huomatakseen hetkeä myöhemmin, että ranskalaiset eivät ole enää pöydässä. :D Oli sitten tarjoilija lastannut nekin tarjottimelleen.

Koko pikkukatastrofin kruunasi vielä avokeittiössä kokannut (sohannut) kokki, joka räsäytti ison pinon lautasia keskelle keittiön lattiaa. No, sirpaleet tuottavat onnea! Sitä tässä ravintolassa ainakin eilisen perusteella tarvitaan. :P

Pitäisköhän tämä kuppila laittaa kuntoon...?

Näin lopuksi haluan ihan muuten vain lisätä tähän pari kuvaa, jotka juuri nappasin parvekkeelta. Tänään oli aivan ihastuttava ilma ja ilta. Viime kesäisen hirmumyrskyn jäljiltä trimmattu hevoskastanja kukkii kauniisti, ja parvekkeen uudehkot kesäkukatkin ovat loistossaan. Muista puista puhumattakaan :)

Vegaaninen illallinen yhdelle

Huomenna on helatorstai, vapaapäivä Saksassakin. Jens lähti tänään töiden jälkeen ajamaan lasten kanssa pitkää matkaa vanhempiensa luokse. Einin on tarkoitus jäädä ensi viikoksi isovanhempien luokse, koska päiväkodit lakkoilevat. Toivottavasti lakko rajoittuisi vain ensi viikkoon!

Koska olen menossa perjantaisena Brückentagina töihin, niin olen nyt sitten Home Alone sunnuntaihin saakka. Brückentag (siltapäivä) on se pyhäpäivän ja viikonlopun väliin jäävä yksi arkipäivä, jonka monet ottavat vapaaksi.

Koska tänä iltana ei tarvinnut tehdä ruokaa muille eikä välittää muiden makumieltymyksistä, niin teinpä sitten vegaanista ruokaa Suomesta hommaamastani Vegaanin keittiössä -keittokirjasta. Hetkessä valmistui vegaanin majoneesi soijamaidosta, rypsiöljystä ja muista aineista. Sitä majoneesia tuli sitten savutofulla täytettyihin ruisleipiin. Helppoa ja hyvää, vaikka jouduinkin vähän soveltamaan reseptejä puuttuvien ainesosien takia.

Yli 100 herkullisesti kuvitettua reseptiä

Savutofulla ja vegaanisella majoneesilla
täytetty ruisleipä parvekkeella 
(nyt mahassa)

Loppuillan varmaankin sitten vain pyörittelen peukaloita, kun en jaksa/osaa muutakaan enää tänään tehdä. :P Kai haukottelukin lasketaan jonkin sortin aktiviteetiksi...

Aurinkoinen äitienpäivä

Kävimme tänään äitienpäivän iltapäivänä pitkästä aikaa metsäaukiollamme. Pakkasimme piknik-koriin kakkua, kahvia ja kahvelit. Yksi uljas hevonen ratsastajineen kulki aukion reunaa viistävää tietä pitkin, muuten olimme paikalla jälleen päiksemme. Tosin yksi veikeä sammakko säikäytti minut, kun yhtäkkiä näin, että ruohikossa aivan jalkojeni juuressa vilisee jotakin hämähäkkiä ja muurahaista suurempaa.

Kakkukahvit luonnossa

Eini kirmasi isänsä ja setänsä kanssa pallon perässä pitkin niittyä 
jatkuvasti kikattaen ja välillä ruohikkoon sukeltaen

Sammakon tutkiskelua

Muutoinkin äitienpäivä sujui oikein leppoisasti. Aamulla söimme viime vuoden tapaan pannukakkuja, ja sillä välin kun Jens oli veljensä kanssa jalkapallostadionilla kannustamassa kotijoukkuetta voittoon, tein äidillisiä asioita, kuten pesin pyykkiä ja pyyhin pölyjä sekä kävin tuon ihastuttavan tyttäreni kanssa leikkipuistossa hyppimässä ja pomppimassa. Toivotimme myös Skypen kautta mummolle Suomeen hyvää äitienpäivää, vaikka Einin mielestä kyseessä on silloin mummojenpäivä. Vaarilta myös kysyttiin, onko tänään vaarienpäivä.

Joten oikein ihastuttavaa päivää kaikille äideille ja mummoille ja miksei samalla myös vähän vaareillekin! :)

Lakoista ja jäätelöistä

Kukkulalla ollaan kukuttu nyt noin viikko Suomesta paluun jälkeen. Toisaalta hyvin arkinen normiviikko, mutta on tässäkin ollut omat twistinsä: Jensin veli on meillä vierailulla ja Saksan veturinkuljettajat lakkoilevat taas vaihteeksi. Tällä kertaa kuuden päivän ajan. Töihin meno ja töistä paluu ei ole siis voinut noudattaa normaalia kaavaa. Ja jotta saataisiin pakkaa vieläkin sekaisemmaksi, niin päiväkodit saattavat mennä viikon kuluttua lakkoon, ja tästä lakosta voi kuulemma tulla pitkäkin.

Yksi viimeisistä asioista, joita teimme viime sunnuntaina Suomessa, oli jätskipallojen ostaminen jätskikiskalta. Einille pallo mansikkaa, minulle pallo kermatoffeeta ja vaarille pallo suklaata. Ja lasku 12,50 €. "Pyhä Sylvi!", mietin mielessäni. Ensimmäinen asia, jonka eilen perjantaina tein töiden jälkeen, oli jätskikahvilaan meno. Einille pallo suklaata, minulle pallo Hello Kitty -jäätelöä (!?!). Lasku 1,80 €. Oli nämä saksalaiset pallot pienemmät kuin suomalaiset, mutta...niin. Kannattaisikohan seuraavaksi jätskinmyyjien mennä lakkoon?

Jäätelöllä Suomessa

Ehkä nyt ei olisi kuitenkaan otollisin aika jätskinmyyjien lakolle. Nimittäin Suomessa viettämämme viikon aikana oli Saksassa oikein toden teolla puhjennut puihin lehdet ja kukinnot. Ihania tuoksuja, värejä ja uutta elämää! Otolliset puitteet sille jäätelölle.

Vihdoinkin vappuinen vappu

Työtä tekevät sepät viettämässä työväenjuhlaa

Oli tainnut vierähtää jo viisi vuotta siitä, kun viimeksi olin päässyt viettämään vappua Suomessa. Kolmivuotiaalle Einille tämä oli myös ensimmäinen vappu pääkallopaikalla. Tällöin meidän oli myös ehdottomasti hankittava Einille elämänsä ensimmäinen vappupallo, ja niitä tulikin sitten kerralla kaksi: Pipsa (alias Einin sanoin Pitsa tai Pissa) Possu sekä Kaapo. Kaapo harmillisesti possautti itse itsensä jo vain parin tunnin elon jälkeen, mutta onneksi Pitsa Possu on jaksanut porskuttaa läpi vapun!

Pipsa Possu ja Kaapo hetki ennen selfdestructioniaan

Leikkipuistokin oli vappuaattona juhlahumussa ja -koristeissa. Lopulta meidän piti kuitenkin livistää kotiin, kun koululaiskerholle alettiin tarjoilla grillimakkaraa, ja tuo meidän makkaraa rakastava tyttö ei millään suostunut hyväksymään tai ymmärtämään, miksi koululaiset saivat Kabanossia mutta hän ei. Joten lähdimme kotiin syömään sitä makkaraa. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut grillaushommiin ryhtyä, vaan makkaranhimo taittui siivullisella lauantaimakkaraa.

Leikkipuisto hetki ennen grillimakkaraa

Onneksi vappuaatonaaton räntäsade vaihtui vappuaatoksi auringonpaisteeseen. Kyllä kelpasi monen muun juhlijan tavoin seurata, kuinka Manta sai taas lakkinsa. Kaupunki täynnä iloa ja kevättä!

Manta hetki ennen lakitustaan

Jotta vappuympyrä sulkeutuisi oikeaoppisesti oli tänään vappupäivänä vielä vuorossa perinteinen vappupäivän piknik Kaivopuistossa. Hieman koleaa oli, mutta ei kuitenkaan satanut! Silti olisi ollut ihan kiva piipahtaa paikalla olleeseen tuubisaunaan. Illalla vielä maiskuttelimme suut sokerisiksi äitini paistamilla vappumunkeilla ja ruoveteläisellä kotisimalla. Pitkästä aikaa oli siis kunnon vappuinen vappu, ainakin jos vertaa vuoteen 2013! Siispä oikein kiva "vappuaika"! (Sana vappuaika tulee Einin useampaan kertaan kuullusta huudahduksesta: "Nyt on vappuaika!")

Kaivopuisto hetki ennen seurueemme löytymistä

 

Vappumunkit hetki ennen mussuttamista

Toivottavasti teillä kaikilla muillakin oli sangen mukava vappuaika! :)