Koukussa

Elämän pieniä iloja. Saimme vihdoinkin poratuksi reiät pyyhekoukuille kylpyhuoneeseen. Nyt pyyhkeillä on vihdoinkin oma kunnon paikkansa. Vaikka reikiä porattiin vain kolme, niin kaksoiskoukkujen ansiosta tilaa on yhteensä kuudelle pyyhkeelle, joten vink vink, tule vierailulle – pyyhkeesi pääsee tätä nykyä omaan pilttuuseen yöksi!

Piikki kankussa ja piikittömiä sikoja

Zugu, zugu, zugu sanoo juna lastenlääkärin odotushuoneessa. Kävimme tänään rokotuttamassa Einiä. Täällä ei siis ole neuvoloita, vaan lastenlääkäri hoitaa rokotukset ja rutiinitarkastukset vastaanotollaan. Rokote kirpaisi, mutta onneksi itku pian laantui. Vielä yksi rokote neljän viikon kuluttua, sitten on viiden vuoden rokotusrauha.

Lääkärin luota lähdimme läntystämään metsään katselemaan ja ruokkimaan villisikoja. Eräässä isossa metsässä on aidattu alue villisioille ja kauriille. Eräs villisikamamma on hiljattain saanut poikasia. Ne ovat tosi suloisia. Ostimme kaupasta sioille makaronipussin, ja kaikki meni. Rouske vain kuului, kun makaronit hävisivät sikojen suihin. Tappeluiltakaan ei vältytty.  

Eini ja villisika. Siat kiinnostivat, mutta käveleminen taisi viedä voiton sioista.

Villisianpoikaset 3 viikkoa sitten

Syntymäpäivälahja

Täällä olemme taas. Saksassa. Lumen rippeitä on vielä maassa, lämpötilä vähän yli nollan, ja tuuli käy kovana. Lento meni todella mallikkaasti! Eini käyttäytyi tällä kertaa niin hyvin ja jätti jopa vieressämme istuneen japanilaisen miehen lähes täysin rauhaan. Lisää näitä!

Kun pääsimme kotiovesta sisään, olin hyyyyvin pitkän ajan täysin sanaton. Lara mainitsi minulle, että kotona sinua odottaa pieni yllätys. Ajattelin, että ruokapöydällä on varmaan kukkia maljakossa, tai sitten Jens on siirtänyt vitriinimme sisältöineen takaisin sen alkuperäiselle paikalle. Ei ollut kumpikaan näistä, vaan olohuoneessa minua oli vastassa Jensin ja hänen vanhempiensa yhteinen syntymäpäivälahja minulle: piano. Olin aika äimänkäkenä. Olen vieläkin. En ihan tällaista syntymäpäivälahjaa osannut odottaa! Nyt täytyy alkaa pimputella ahkerasti! Einillekin lahja oli varmasti mieluinen... Joten nyt taas kiitellään: Vielen, vielen Dank liebe Schwiegereltern und Jens! Ein sehr tolles Geschenk! :)


Täytyy vielä erikseen mainita tuo punainen nauha - ihana! :D

Hyvää ruokaa, seuraa, ja huivi hartioille!

Vietin eilen iltaa ystäväni luona. Teimme ruokaa yhdessä, niin kuin jo niin monta kertaa aiemminkin. Paitsi että minun osuuteni rajoittui tällä kertaa vain purjon ja parin perunan pilkkomiseen... Ruoka ei vaatinut ystäväni mukaan sen kummempia toimenpiteitä, ja Eini-neiti piti myös huolen siitä, että äiti ei ihan hirveästi olisikaan pystynyt kauhaa kädessään heiluttamaan. Kerrassaan maukkaat olivat pöydän antimet, kerrassaan!

Sain myös syntymäpäivälahjan: niin upean, hienon, mahtavan huivin, jonka ystäväni äiti on kutonut. Tällaisesta huivista olen jo haaveillut pitkään. Nytkin se on selkääni lämmittämässä. Ja huivi on niin herkullisen värinenkin! Iso kiitos siis Hepsille ja Irmulle! :)

 

 Täällä on myös yks tytsi jo ihan lähdössä kesälomalle:

 Sen sijaan lähdetään nyt ulos pakkaseen katselemaan sorsia!

Kaksi Karhua

Edessäni lumivalkoiset pellot, yläpuolellani kirkkaansininen taivas, silmissäni aurinko, naamallani Hangon keksi ja alapuolellani latu sekä sukset.

Liian monta vuotta kerkesi kulua ilman suksia ja hiihtolenkkejä. Eilen minusta tuli kahden sinivalkoisen Karhun uusi iloinen omistaja. Tänään Karhut kiidättivät minua pitkin Helsingin hiihtolatuja. Se oli ihanaa, lähes taianomaisen ihanaa. Hymy oli korvissani lähes koko matkan, alamäissä se venyi jo yli korvienkin.

Huomenna uudestaan, ellen jo suksinut lihaksiani suohon.

Hiihdä sinäkin! :)

Kuumaa ja kylmää

Tämän postauksen olisi pitänyt tulla Kukkulalta.

Tämä tuleekin nyt tuon edellisessä postauksessa esiintyneen lumikukkulan juurelta.

Minun ja Einin piti lähteä tänään jo ennen kukonlaulua matkalle kohti kotia. Konekin lähti ajallaan, me ei vain oltu sen kyydissä. Syynä raukkaparkamies, joka on kotona Kukkulalla 40 asteen kuumeessa ja jonka piti tulla meitä rattaiden kanssa lentokentälle vastaan. Ehkä olisin jotenkin kimpsuineni ja Einineni kotiin asti päässyt, mutta ajatus 40 asteen kuumetautiin sairastumisesta, kun edellisen viikon vietimme Suomessa oksennustaudissa, ei ollut järin houkutteleva vaihtoehto. Ja etenkin, kun tämän raukkaparkamiehen pitäisi lähteä ensi viikolla neljäksi päiväksi konferenssiin, niin jos mekin sairastuisimme hänen tautiinsa, niin olisin sitten ylikuuma raukkaparkanainen yksin kotona yksi-vuotiaan hehkulampun kanssa. Ja mitä siitä tulisi? Puuta, heinää ja muutama vesiperä. Joten Suomen reissumme piteni viikolla.

Nämä tämänpäiväiset pakkas- ja lumikuvat Merisatamasta ovat nyt omistettu Jensille kotiin. Toivottavasti näitä katsellessa kuumekin kylmenee! Gute Besserung, Schatz!

 

Lumikukkula

Vielä olemme Suomen nietosten keskellä...

...ja lunta on ihan kukkulaksi asti!

Mmm

Muumimukeja ja mustikkapiirakkaa. Arvaatte varmaan, missä nyt olemme. :)