Lande

Maalla taas! Mutta Jens katolla.

Tall Ships' Races

Seuraa taas kuvapläjäys. Kävimme eilen nuuskimassa purjelaivoja ja tunnelmaa Tall Ships' Races -tapahtumassa Helsingissä. Komeita purjelaivoja, mukaansatempaavaa musiikkia (flamencoryhmä Compañia Kaari Martin -esityksen aikana Einikin alkoi matkia flamenco-taputusta), merihenkistä tunnelmaa ja merimiehiä.

Tämähän oli kuin saksalainen olutteltta! Ja kts. vielä alla oleva kuva!

Eivät vain purjeveneet rantaudu Suomeen, sen tekee myös Radler!

Saksassa erittäin suosittu Radler-juoma (puolet olutta, puolet sitruunalimonadia) siis tosiaan tekee tuloaan Suomeen. Sain maistelukojusta pienet maistiaiset, ja jostain kumman syystä Fostersin Radler ei maistunut mielestäni niin raikkaalta kuin "aidot saksalaiset". No, täytynee antaa sille joskus toinen mahdollisuus.

Kun kerta nyt purjelaivat ja Radlerit ovat rantautuneet Suomeen, niin huomenna rantautuvat vielä kaksi puuttuvaa Kukkulan jäsentä! Johan tässä on kuukausi erossa vierähtänyt! Saakohan Jens slaagin, kun ei ole enää "papa", vaan "titi" (=isi).

Rekisterinumerobongaus

Helsingin Sanomissa oli vähän aikaa sitten juttua Saksan suosituimmasta "mammabloggaajasta", joka sattumoisin asuu Suomen Turussa. (Jos olet joskus miettinyt, että miksi Turku on "Suomen Turku" mutta esimerkiksi Helsinki ei "Suomen Helsinki", niin vastaus löytyy täältä.) Kävin tietenkin lueskelemassa tämän saksalaisen Myyrätohtorin sivuja, ja yhdessä kirjoituksessaan hän oli kertonut kisasta/pelistä, jossa bongaillaan auton rekisterinumeroita alkaen numerosta 1. Eli ensimmäiseksi on nähtävä auto, jonka rekisterinumero on 1, ennen kuin rekisterinumeroita 2, 3, 4 jne. voidaan laskea nähdyksi. Myyrätohtori ajatteli ensin, että tehtävähän on ihan mahdoton, sillä useimmissa autoissahan on kolminumeroiset numerot, mutta nyt hän onkin jo luvussa 101!

Ajelimme reilu viikko sitten maalle. Eini nukkui, joten emme uskaltaneet juuri jutella tai kuunnella radiota. Katselin siis lähinnä ensimmäisen tunnin ajan maisemia, kunnes minulle tuli mieleen Myyrätohtorin bongauskisa. "Jospa nyt vähän katselisin, että millaisia rekisterinumeroita vastaamme tulee". Heti ensimmäisten autojen joukosta bongasin numeron 3! Näitä alle sadan lukuja voi siis todellakin nähdä! Jonkin ajan kuluttua numero 45 ajoi ohitsemme. "Tarvitsisin nyt kuitenkin sen ykkösen". Ei tullut ykköstä sillä matkalla, mutta huomaamattani olin koukussa. Kumman addiktoiva peli!

Tiistaina lähdimme ajamaan maalta kaupunkiin. Jokaisen ohi ajaneen auton rekisterinumero oli katsottava, sillä juuri se saattaisi olla tarvitsemani ykkönen. Näin numerot 65, 13 ja 86, mutta niitä ei vielä lasketa. Sitten, juuri ennen kuin käännyimme moottoritielle, JFS-1 kaasutti ohitsemme. Olin saanut ykköseni! Käänsin vielä päätäni nähdäkseni takaikkunasta, näinkö varmasti oikein, mutta auto oli minua nopeampi. Olen 90-prosenttisesti varma, että auton rekisterinumero oli 1, mutta jos näinkin näkyjä, niin tämän päivän jälkeen voin olla 100-prosenttisen varma siitä, että ykkönen on bongattu! Nimittäin:

Seuraavaksi kakkosen kimppuun!

Haastan sinutkin! ;)

Helvetinkolu

Astelin toissapäivänä Helvetin portin läpi. Portin takana minua ei odottanut kuuma tulinen pätsi, vaan jylhä kaunis luonto. Kävimme heittämässä Helvetinjärven kansallispuistossa Ruovedellä noin neljän kilometrin pituisen "Helvetistä itään" -patikointikierroksen. Kierroksen puolivälissä ihastelimme Helvetinkolun rotkoa, Helvetinjärveä ja jyrkkiä korkeita kallioita. Sekä eväitämme. Seuraa kuvapläjäys.

Helvetinkolu, 2 m leveä, 40 metriä pitkä jyrkkä rotko kahden kallioseinämän välissä

Helvetinjärvi

1920-luvulla rakennettu tupa, jonne ruoveteläisnuorisolla oli tapana kokoontua rukoussunnuntaisin pakoon tanssitonta vapaapäivää.

Helvetinkolu alhaaltapäin. Kiipesimme rotkon ylös - oi juku, että se oli hauskaa!

Sitten seurasi suo...

...ja pitkospuut.

Ihanan untuvaista suovillaa

Minisammakko pomppi tien poikki

Takaisin kuolevaisten pariin!

Kotimatkalta, ihana särkkä!

Hiljainen ilta

Päiviä jatkunut aurinkoinen sää sai tänään stopin, kun tummat pilvet vyöryivät ylitsemme ja antoivat sateen soida. Ukkonenkin murisi muutaman kerran. Se oli virkistävää vaihtelua.

Saunoimme suurimpien sateiden jo lakattua, ja ollessani viilentymässä pihamaalla näin fasaaniemon ja tämän neljä poikasta.

Myöhäisillasta piipahdin vielä ulkona. Siellä oli niin hiljaista, ettei missään voi olla hiljaisempaa. En kuullut mitään, ainoastaan omien korvieni soivan. Ihan kuin pääni olisi ollut tyhjiössä. Tuuli laantui sateiden jälkeen tyystin, joten puiden lehdistäkään ei lähtenyt hienoista kahinaa, vaan nekin nukkuivat. Koko maailma oli levolla.

Mustikkakahvi

Ehkä kaikkien viime aikoina lukemieni "omituisten" reseptien kuten grillatun vesimelonin tai valkuaislettujen innoittamana päätin minäkin tänään yks kaks olla innovatiivinen ja luova ruoan saralla. Kävelin keittiön pöydän ohitse iltapäiväinen kahvikuppini kädessäni ja näin isäni aamulla keräämät mustikat. Pinsettiote mustikasta ja plop. Siellä se nyt kellui, kahvimukissani. Seuraavalla hörppäyksellä hamusin mustikan suuhuni, ja kappas, ei yhtään huonompi kombo! Plop, plop, plop. Pian kahvimukissani oli viisi mustikkaa. Lopulta kymmenen. Mustikkakahvi oli syntynyt.

Paitsi ei sitten kuitenkaan. Täytyihän minun googlailla, ennen kuin väittäisin olevani idean isä, ja niinhän siinä kävi, että Robert Paulig kerkesi ennen. Pauligin valikoimista löytyy Mustikka Watsa-Kahwia. Netissä toimiva Kahviyhteisö kuitenkin sanoi kyseisen kahvin makutestissä, "että mustikan maku ei vaikuta aivan aidolta, vaan jokseenkin esanssiselta". Joten ainakin aitoudessaan Satsuman kyökin mustikkakahvi pessee Pauligin mustikkaporot. Jos siis kaipaat vaihtelua ja terveellisyyttä päivittäiseen kahviisi ja aitoja makuja, niin toimi yllämainitsemallani tavalla. ;)

Isäni mustikkasaalis

Satsuman mustikkakahvi

Lopuksi minun täytyy vielä hehkuttaa, että tänään se tapahtui. Sain luettua Sokean surmaajan loppuun. Jes! Yhden kirjan taktiikka tuotti tulosta. Sain taas pitkästä aikaa kääntää kirjan viimeisen sivun. Nyt onkin ihana lähteä tunnustelemaan kirjahyllyä ja valita se seuraava teos.