Pari vinkkiä lastenkutsuille

Palaan vähän ajassa taaksepäin viime kuuhun, jolloin juhlimme Einin kaverisynttäreitä.

Palaan niihin siksi, koska sain työkaveriltani kaksi tosi hyvää vinkkiä lasten syntymäpäiväkemujen ohjelmanumeroksi.

Ensimmäinen koski lahjapusseja. Suomeenkin on käsittääkseni rantautunut tapa, että syntymäpäiväkutsuilla olleille lapsille annetaan lopuksi lahjapussukka, jossa on muun muassa jotakin pientä krääsää ja karkkia.

Työkaverini vinkki oli hommata kankaiset lahjapussukat, jotka lapset voivat itse värittää. Tämä oli paljon parempi ohjelmanumero kuin olin osannut kuvitellakaan. Ainakin nämä noin 7-vuotiaat lapset istuivat kauan ja keskittyneesti pöydän ääressä taiteilemassa omia pussukoitaan.

Lopulta teimme vielä niin, että kun tuli onginnan vuoro, niin jokainen lapsi laittoi ensin kassinsa ongen päässä killuneeseen ämpäriin. Kun onki heitettiin "veteen" ja kala nyki, niin lapsi sai sitten saaliikseen pussinsa, joka oli täytetty "merenantimilla" eli karkeilla ja muulla.

Lahjapussukoiden värittämistä

Toinen vinkki oli diskopallo! Olin muutenkin ajatellut, että synttäreiden loppupuolella voisimme  pistää musiikkia soimaan ja tanssia. Olin saattanut unelmoidakin joistain diskovaloista, mutta tosiaan vain unelmoinut. Kunnes minulle työkaverini vinkistä selvisi, että on olemassa sellaisia pöydälle laitettavia pieniä diskopalloja, jotka kuitenkin välkkyvät kuin ihan oikeat diskovalot ja vielä musiikin tahtiin. Meiltä lähti heti yksi tilaukseen, ja se on loistava! Lastendisko oli suuri menestys. 

Diskon pyörteissä

Muita hyviä juhlavinkkejä ensi vuodelle otetaan mieluusti vastaan! :)

Pinaattiletut

Pinaattilettuja! Me syötiin tänään pinaattilettuja! Saksassa! Olen tästä niin hämmentyneen iloinen ja onnellinen!

Rakastan pinaattilettuja. Pyrin ostamaan niitä aina Suomessa ollessani ja tuomaan ehkä yhden paketin mukanani Saksaan. Saksassa kun niitä ei myydä missään.

Minulle ei ollut ikinä juolahtanut mieleeni, että pinaattilettuja voisi tehdä itse, kunnes näin jonkun tekevän niitä itse somessa. Otin heti asiakseni ostaa seuraavalla kauppareissulla pakastepinaattia, mutta: ongelma. Monessa saksalaisessa, etenkin pienemmässä kaupassa myydään ainoastaan "Rahmspinat"-pakastetta eli pinaattia, johon on sekoitettu valmiiksi jo kermaa, vehnäjauhoja, mausteita ynnä muuta. Pelkkää pakastepinaattia ei ihan hevillä löydä ainakaan täältä meidän suunnalta. Joten kun pari viikkoa sitten sattumalta bongasin tällaisen pelkkää pinaattia -pakasteen, niin nappasin sen oitis mukaani. Tänään tein siitä sitten lettuja, ensimmäistä kertaa ikinä.

Ja voi miten hyviä niistä tulikaan! Ja mikä parasta: niistä tykkäsi KAIKKI! Tämä on siis niin harvinaista meidän huushollissa, että jostain ruoasta tykkää kaikki viisi perheenjäsentä. Tällaiset ohjeet pitäisi melkein kehystää keittiön seinälle. Pinaattilättyjen lisäksi sinne tulisi varmaan vain pitsa ja...ja...hmm...nakki.

Ohje sattui jopa olemaan vegaaninen. Olen sen joskus tallentanut Instagramin käyttäjän "minnihei" storeista:

Vegaaniset pinaattiletut

• 1 pss (150 g) pakastepinaattia
• 3 dl vehnäjauhoja
• 5 dl kaura-/soijamaitoa
• loraus öljyä
• ripaus suolaa 

Niin helppoa ja niin hyvää!

Pinaattiletut pannulla

Karnevaalikulkue

Etsin eilen Uunibataattien reseptiä, jonka olen kirjoittanut vuonna yksi ja kaksi blogiini. Löysin sen ja samalla lueskelin pitkästä aikaa vanhoja postauksiani ja löin itseäni kämmenellä otsaani kuin Spede: "Miksi en kirjoita tänne enää koskaan ikinä mitään?!" Joten tänäänpä kirjoitan!

Heti aamupalan jälkeen kodissamme kävi kova kuhina. Tytöt suunnittelivat miten pukeutuisivat, kun muutaman tunnin kuluttua lähtisimme katsomaan kylämme läpi kulkevaa karnevaalikulkuetta. Larasta tuli yksisarvinen, Einistä perhonen, Lindasta hiiri ja Jens puki päällensä ison, harmaan ja karvaisen elefanttiasun. Minä vain lätkäisin poskiini punaiset pallurat ja ripustin pipooni muutamat hauskat pyykkipojat. Olin silti enemmän naamioitunut kuin koskaan ennen! Sitten olimmekin valmiit lähtemään kohti kylän keskustaa ja odottamaan ohitse ajavaa kulkuetta ja karkkisadetta!

Kulkuetta odotellessa

Kulkue karkkeineen 

Ainakin Pohjois-Saksassa jouduttiin tänään perumaan monia kulkueita kovan tuulen takia. Täällä meillä tuuli alkoi puhaltaa toden teolla onneksi vasta iltapäivällä.

Kotiin saavuimme kassit täynnä karkkeja, popkornia ja keksejä, joita piti tietenkin heti päästä maistamaan. Meille ja muille katsojille kulkue on suht lyhyt rupeama, mutta kulkueeseen kuuluvat hipit, Kätyrit, viikingit sun muut kävelevät ensin lähes koko kunnan läpi ja juhlivat lopulta myöhään yöhön. Tai ne, jotka eivät hyydy jo matkalle, juhlivat. Helau!