Olemme siis selvinneet vatsataudeista, ja ruoka maistuu Einille nykyään tuplasti enemmän kuin ennen ja tietysti triplasti enemmän kuin vatsataudin aikaan. Kaikkea pitää saada maistaa, ihan sama kenen lautaselta, ja ahmimiselle ei näy loppua.
Onneksi siis tervehdyimme, että pääsimme viikonloppuna viettämään Jensin tädin 60-vuotisjuhlia. Lähdimme lauantaina matkaan kukonlaulun aikaan, matkasimme junassa n. 6 ja puoli tuntia, juhlimme iltapäivän ja illan tätiä, ja seuraavana päivänä matkasimme taas n. 6 ja puoli tuntia kotiin. Menomatka meni kuin siivillä, mutta tulomatka kesti ikuisuuden.
Matkakohteemme oli Dresden, ja päästyämme perille menimme syömään "Pallotaloon" (Kugelhaus). Ravintola sijaitsi ylimmässä kerroksessa kupolin alla, ja se oli avattu noin viikko sitten. Se ei ollutkaan mikään tavallinen ravintola, vaan se jäljitteli avaruusalusta. Ruoka tulee pöytään vuoristorataa pitkin, ja se joutuu jopa kulkemaan silmukoissa. Jottei ruoat leviä pitkin ravintolaa, ovat ne kattiloissa, jotka ovat tiukasti kiinni. Myös juomat saapuvat pöytään pulloissa vuoristorataa pitkin viiden metrin korkeudesta. Pisin vuoristoradan pätkä on 45 metriä. Ravintolaan on kuulemma satsattu 1,6 miljoonaa euroa. Olihan tuo aika jännä paikka syödä lounasta! Tässä lyhyt video siitä, kuinka ruoka laskeutuu pöytään tähtisateen saattelemana.
Ja tässä ruoka silmukassa:
Tilasin lohta riisillä kyssäkaalipedissä. Oli hyvää, mutta kyllä minulle vähän nälkä jäi, sillä Einille ateria maistui myös, ja hän availikin nokkaansa vieressäni kuin pieni linnunpoikanen. Jos Eini olisi saanut päättää, hän olisi varmaan mennyt vuoristoradan loppuun ottamaan suu auki kattiloita vastaan.
