Valkoisen maan ja valkoisten pilvien välillä

Tätä kuluvaa viikkoa olen viettänyt Einin kanssa Suomessa. Pääsimme siis näkemään vielä valkoisen maan tänä vuonna. Saksassa meidän tienoilla ei tänä vuonna ole pahemmin lunta sadellut saati maassa pysynyt.

Valkoinen maa, valkoiset koivut

Aurinko on vain pysynyt visusti pilvien takana näiden seitsemän päivän aikana. Tänään sentään saimme pienen muistutuksen siitä, että kyllä se aurinko on vielä olemassa, kun kiipesin Einin kanssa "vuorelle", josta on hulppeat näkymät kohti Helsingin keskustaa. Aurinko oli juuri laskemassa, ja pieni osa taivaanrannasta värjäytyi punaiseksi.

Vanhenimpa minäkin (taas!) vuodella tämän reissun aikana. Sunnuntaina juhlimme tätä "salaa" sukulaisten kanssa "Tulkaa kahville!" -periaatteella. Joitakin ei ollut huijaaminen, vaan tieto syntymäpäivistä oli muistissa. Talo oli täynnä sukulaisia, ja pääsipä Einikin kirmaamaan posket punaisina pikkuserkkunsa kanssa.

Äiteeni oli vääntänyt toinen toistaan parempia kakkusia ja pikkuleipäsiä. Saisipa näitä useammin!

Mango-tuorejuustokakku

Lakritsainen kakku ja Britakakku

Lomaamme on vielä jäljellä yksi kokonainen ja yksi puolikas päivä. Jospa se aurinko vielä näinä päivinä näyttäytyisi! Nyt yötaivas on ainakin tähtiä täynnä!

Liian lyhyet lomat

Tämä postaus alkoi näillä sanoilla: "Hah, kerkeämpä vielä tekemään yhden (ainoan) postauksen elokuun puolella! Mutta aika tiukoille meni." Näin siis kirjoitin toissa viikonloppuna, jolloin oli vielä elokuu, ja kuinkas sitten kävikään: syyskuu sipsutti sisään aivan liian sukkelasti!

Kun elokuu oli vasta alkanut, matkasimme siis kahdeksi viikoksi Suomeen. Loman ajankohta oli erinomainen, sillä Suomen kesä oli ollut vähän vähemmän hehkeä oikeastaan juuri vierailumme alkuun asti. Noina kahtena Suomi-viikkonamme saimme nauttia auringonpaisteesta joka päivä – muistaakseni. Ja mikä ihaninta, elohopea ei hätyytellyt 36 astetta!

Ensimmäisen viikon vietimme Helsingissä, jolloin muun muassa:

Juoksentelimme Paasikiven patsaalla

Poikkesime "Meillä on unelma" -tapahtumaan

Leikimme Mikael Agricolan kirkon kupeessa
olevassa leikkipuistossa

Nautimme merestä, luonnosta, eväistä ja isoista laivoista...

...Pihlajasaaressa

Pyörimme päivän Linnanmäellä...

...ja nauroimme sen legendaariselle noidalle

Teimme leijoja ja supersankarinaamioita
sekä bailasimme lasten diskossa Skidit-festareilla

Ja 8. vuosipäivämme kunniaksi
mm. ihastelimme Helsingin pimeneviä katuja

Maalle matkasimme kätevästi Onni-bussilla. Pulitimme kahden tunnin bussimatkastamme 13 euroa! Ei per nenä, vaan koko konkkaronkastamme! Kuski lauloi bussin mikrofoniin Elviksen "Love me tenderiä" ja muutenkin piti huolen matkustajien viihtyvyydestä kuin olisi ollut risteilylaivan isäntä. Tästä oli hyvä aloittaa viikon lomailu maaseudulla, jolloin muun muassa:

Keinuimme (taukoamatta).
Keinuja oppi myös ottamaan itse vauhtia,
joten vauhdinantajat vapautuivat muihin puuhiin!

Kuten vaikka takan kylkiäisenä tulleen rosvopaistiuunin tekoon!

Tai ongintaan

Tai pilvien ja sinisen taivaan katseluun

Kävimme myös lasten urheilukilpailuissa,
joista tämä vihreäpaitainen juoksija nautti niin suunnattomasti

Sekä samoilimme metsässä
napsien suihimme mustikoita ja metsämansikoita

Kaksi viikkoa tuli ja meni. Ihan liian lyhyt aika. Monta kaveria jäi näkemättä, monta paikkaa koluamatta. Iski jopa pienoinen loma-ahdistus: tietoisuus siitä, että pääsemme Suomeen aivan liian harvoin ja näemme sukulaisia ja ystäviämme aivan liian harvoin. Ystäviä, joiden kanssa vietin ennen päivittäin aikaa, näen nyt ehkä kolmena päivänä vuodessa, jos sitäkään. Tai vain viiden minuutin ajan bajamajaan vievässä jonossa (kai sekin on parempi kuin ei mitään). Mutta näin on mentävä ainakin toistaiseksi. Siksi ilahdunkin aina niin kovin, jos joku Suomesta ilmoittaa, että on tulossa meidän luoksemme visiitille! Silloin ei tarvitse rajoittaa näkemisiä vain yhteen päivään tai siihen viisiminuuttiseen bajamaja-jonossa. Reissu Saksaan, anyone? Nyt olisi parhaillaan Federweißerin, uuden viinin, aikakin! :)

Lakoista ja jäätelöistä

Kukkulalla ollaan kukuttu nyt noin viikko Suomesta paluun jälkeen. Toisaalta hyvin arkinen normiviikko, mutta on tässäkin ollut omat twistinsä: Jensin veli on meillä vierailulla ja Saksan veturinkuljettajat lakkoilevat taas vaihteeksi. Tällä kertaa kuuden päivän ajan. Töihin meno ja töistä paluu ei ole siis voinut noudattaa normaalia kaavaa. Ja jotta saataisiin pakkaa vieläkin sekaisemmaksi, niin päiväkodit saattavat mennä viikon kuluttua lakkoon, ja tästä lakosta voi kuulemma tulla pitkäkin.

Yksi viimeisistä asioista, joita teimme viime sunnuntaina Suomessa, oli jätskipallojen ostaminen jätskikiskalta. Einille pallo mansikkaa, minulle pallo kermatoffeeta ja vaarille pallo suklaata. Ja lasku 12,50 €. "Pyhä Sylvi!", mietin mielessäni. Ensimmäinen asia, jonka eilen perjantaina tein töiden jälkeen, oli jätskikahvilaan meno. Einille pallo suklaata, minulle pallo Hello Kitty -jäätelöä (!?!). Lasku 1,80 €. Oli nämä saksalaiset pallot pienemmät kuin suomalaiset, mutta...niin. Kannattaisikohan seuraavaksi jätskinmyyjien mennä lakkoon?

Jäätelöllä Suomessa

Ehkä nyt ei olisi kuitenkaan otollisin aika jätskinmyyjien lakolle. Nimittäin Suomessa viettämämme viikon aikana oli Saksassa oikein toden teolla puhjennut puihin lehdet ja kukinnot. Ihania tuoksuja, värejä ja uutta elämää! Otolliset puitteet sille jäätelölle.

Vihdoinkin vappuinen vappu

Työtä tekevät sepät viettämässä työväenjuhlaa

Oli tainnut vierähtää jo viisi vuotta siitä, kun viimeksi olin päässyt viettämään vappua Suomessa. Kolmivuotiaalle Einille tämä oli myös ensimmäinen vappu pääkallopaikalla. Tällöin meidän oli myös ehdottomasti hankittava Einille elämänsä ensimmäinen vappupallo, ja niitä tulikin sitten kerralla kaksi: Pipsa (alias Einin sanoin Pitsa tai Pissa) Possu sekä Kaapo. Kaapo harmillisesti possautti itse itsensä jo vain parin tunnin elon jälkeen, mutta onneksi Pitsa Possu on jaksanut porskuttaa läpi vapun!

Pipsa Possu ja Kaapo hetki ennen selfdestructioniaan

Leikkipuistokin oli vappuaattona juhlahumussa ja -koristeissa. Lopulta meidän piti kuitenkin livistää kotiin, kun koululaiskerholle alettiin tarjoilla grillimakkaraa, ja tuo meidän makkaraa rakastava tyttö ei millään suostunut hyväksymään tai ymmärtämään, miksi koululaiset saivat Kabanossia mutta hän ei. Joten lähdimme kotiin syömään sitä makkaraa. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut grillaushommiin ryhtyä, vaan makkaranhimo taittui siivullisella lauantaimakkaraa.

Leikkipuisto hetki ennen grillimakkaraa

Onneksi vappuaatonaaton räntäsade vaihtui vappuaatoksi auringonpaisteeseen. Kyllä kelpasi monen muun juhlijan tavoin seurata, kuinka Manta sai taas lakkinsa. Kaupunki täynnä iloa ja kevättä!

Manta hetki ennen lakitustaan

Jotta vappuympyrä sulkeutuisi oikeaoppisesti oli tänään vappupäivänä vielä vuorossa perinteinen vappupäivän piknik Kaivopuistossa. Hieman koleaa oli, mutta ei kuitenkaan satanut! Silti olisi ollut ihan kiva piipahtaa paikalla olleeseen tuubisaunaan. Illalla vielä maiskuttelimme suut sokerisiksi äitini paistamilla vappumunkeilla ja ruoveteläisellä kotisimalla. Pitkästä aikaa oli siis kunnon vappuinen vappu, ainakin jos vertaa vuoteen 2013! Siispä oikein kiva "vappuaika"! (Sana vappuaika tulee Einin useampaan kertaan kuullusta huudahduksesta: "Nyt on vappuaika!")

Kaivopuisto hetki ennen seurueemme löytymistä

 

Vappumunkit hetki ennen mussuttamista

Toivottavasti teillä kaikilla muillakin oli sangen mukava vappuaika! :)

Kuralenkki

Läksin siis lenkille. Kiersin minun ja monen muun vakkarilenkin, jolle on siunaantunut ihan oma nimikin: Kuralenkki. Nimensä tuo reitti on saanut osuudesta, joka kulkee pellon laitaa pitkin aina enemmän tai vähemmän kuraisella tiellä.

Ennen kuin pääsee kuralenkin kuraosuudelle, voi juoksennella ihan kunnollisia sorateitä pitkin. Päätin tänään juosta lenkin toiseen suuntaan kuin yleensä välttääkseni reitin hurjat ylämäet vain muistaakseni/tajutakseni, että juuri tähän suuntaan juostessa nuo ylämäet kohoavat huohottavan lenkkeilijän edessä kuin pullataikina päiväntasaajalla. Dumm gelaufen. Positiivista tässä erheessä oli kuitenkin se, että jaksoin tikittää tossuillani vuoren huipulle! Aikaisemmat kolme juoksulenkkiä eivät siis ole olleet yhtä tyhjän kanssa.

Mietin jo ennen kuraosuudelle saapumistani, että näin keväällä ja etenkin eilisen sadepäivän jäljiltä tie saattaa olla hyvinkin kurainen. Ja niinhän se olikin, kuraisempaa en ollutkaan koskaan nähnyt enkä juossut, mutta sen kerta, kun täällä päin maailmaa olen, niin kuralenkki juostaan, vaikka polvia myöten kurassa tarpoisin. Alun loikkimistaktiikka täytyi jarruttaa sipsutustaktiikaksi, jolla pääsi ihan hyvin eteenpäin muutamia pitkiä liukuja lukuun ottamatta, mutta juoksulenkin vauhdin hurma oli kyllä siitä koreografiasta kaukana. Kuralenkin loppuosuus sujuikin jo paljon helpommin, kun pelto ei ollut vielä heinän peitossa, niin sain siitä hyvän, märän juoksubaanan tarpeisiini. Onneksi pellolla ei juuri sillä hetkellä ollut lehmiä tai morsianta etsivää maajussia seuraamassa koikkelointiani.

Kuralenkki on tapana kruunata käynnillä saunaan. Kun saunan jäljiltä vilvoittelee pyyhkeeseen käärittynä pihamaalla, voi vielä kumota kuralenkin aikana tehdyn havainnon: "Ainakaan täällä ei vielä ole hyttysiä!"

"Nyt olemme siellä Suomessa!"

Tervehdys! Pitkästä aikaa! Pitkästä aikaa olemme myös taas saapuneet Einin kanssa Suomeen! Jo oli aikakin, viime vierailu oli yli puoli vuotta sitten lokakuussa. Parhaillaan olemme maalla, jossa on keinuttu non stoppina, saunottu, kuunneltu lintujen sirkutuskuoroa ja kitketty mansikkamaata. Tulevaan vappuunkin olemme jo hiukan varustautuneet ostamalla Einille vappuhuiskan, väkkärän, ilmapalloja ja serpentiiniä.

Mansikkamaa kesäkuntoon

Väkkärä vapuksi

"Mieleni tekevi jo polskutella..."

Satsuman pitäisi nyt lähteä juoksulenkille – menin lupautumaan heikkona hetkenä toukokuun lopulla olevaan firmojen juoksumittelöön. Ajattelin, että sitten tulisi treenattua. Noh, kolme kertaa olen tainnut käydä juoksemassa. Nyt pitäisi aloittaa loppukiri, että pääsen toukokuussa edes maaliin asti! Joten nyt lenkkipolulle ja sitten, ah, saunaan! :)

Syksyä Saksassa ja Suomessa

Täällä taas, vihdoinkin, pitkästä aikaa. Mielelläni tänne useammin kirjoittelisin, mutta viime aikoina ei vain tunnu aikaa löytyvän. Se on niin kortilla, niin kortilla. Mutta kiitos vatsataudin, johon eilen sairastuin, niin nyt on vain himmailtava, ja mikäs himmailuun paremmin sopii kuin tietokoneen ääreen istahtaminen. Näillä, parantavilla (?), eväillä:

Lääkärin määräyksestä: teetä ja kuivaa purtavaa

Nyt on jo lokakuun puoliväli. Lämpötilat vaihtelevat kuin hinnat huutokaupassa. Eilinen koleus vaihtui tänään noin 23 asteen lämpöön ja auringonpaisteeseen. Pari viikkoa sitten olin Einin kanssa Suomessa ihastelemassa sikäläistä syksyä. Koko viikoksi riitti kosolti auringonpaistetta, kultaisia lehtiä – ja vastasyntyneitä vauvoja. Ystävilleni oli syntynyt syyskuun aikana neljä vauvaa, joista kaksi oli kaksosia ja kaikki tyttöjä. Joten tämänkertainen Suomi-vierailu oli hyvin vauvapainotteinen.


 

Näkymä Vanhankaupunginselälle

Väriä ja vitamiineja

Helsinkiläistä peltomaisemaa

Leikkipuistossa oli vanha mikro. Siinä paistettiin monet kakut.

Kuten tällaiset kukin koristellut kuppikakut! No, näistä kunnia vain serkulleni.

Viikkoon mahtui myös visiittejä keittiömaailmoihin ja rautakauppoihin (maalla remontoidaan) sekä veljeni pyöreät syntymäpäiväjuhlat. Ja tietenkin megasuuri suomikielikylpy Einille. :)

Kesäloma Helsingissä

Löytyihän ne! Kesälomakuvat Suomesta. Olivat tallentuneet jonnekin tietokoneen syövereihin. Syksy kenties jo jossain kolkuttaa ovelle, joten jospa sitä palaisi vielä hetkeksi kesäisiin tunnelmiin.

Finnair kuljetti meidät Saksasta täydellisen kesäiseen Suomeen. Kaksi viikkoa Suomessa – kaksi viikkoa kesäisessä paratiisissa.

Uimme joka päivä meressä, yhtenä päivänä järvessä. Riemua, kiljuntaa, polskintaa, sukelluksia. Hiekkalinnoja, vesileikkejä. Ulapalle katselua, saarien ihastelua.  

 Välillä rantauduimme myös kuivalle maalle. Jalkapalloilua, juoksentelua, jutustelua.

Kävelyllä Kivinokassa

Ostin kirjan: "Sunnuntaikävelyllä Helsingissä". Jokaiselle vuoden sunnuntaille yksi mielenkiintoinen kävelyretki jonnekin päin Helsinkiä. Kerkesimme toteuttaa näistä kaksi. Tai yksi ja 1/3: Kulosaareen  ja Herttoniemeen.

Suomen ensimmäinen rivitalo Kulosaaressa

Leikkipuistojakin kolusimme. Näistä kesäisistä, ilmaisista puistoruokailuista voi vain Saksassa haaveilla.

Linnanmäkikin kutsui meidät hurvitteluunsa. Pienen ukkospuuskan jälkeen pyörimiset jatkuivat.

 Uiminen, aurinko, lämmin merivesi, perhe ja ystävät – näistä on hyvä kesäloma tehty.

Teimme myös laivamatkan:
Suomenlinnaan ja takaisin, ilman välilaskua maihin.
Pääasia, että merituuli tuiversi tukassa!