Pesukone hurisee taustalla. Nyt on siis kesän lomamatkat lusittu ja paluu "normaalielämään" on tapahtunut. Vähän on vielä paluusta pölmistynyt olo, tai sitten vain tiedostamattani taistelen arkeen heittäytymistä vastaan. Loma-minä ja arki-minä eivät ole vielä ihan balanssissa, mutta haittaakse?
 |
| Tapahtuu pölmistymistä |
Koska arki-minä ei ole vielä ottanut niskalenkkiä loma-minästäni, niin palaanpa tässä vielä hetkeksi lomatunnelmiin. Voisin kertoa siitä ja tästä ja tuosta lomatapahtumasta, mutta näin päällimmäisenä minulla on mielessäni ulkomaanmatkamme Tanskaan. Teimme siis Rostockista käsin päiväretken laivalla tanskalaiseen pikkukylään Gedseriin. Jens oli varoitellut minua siitä, että Gedserissä ei ole mitään, se on vain pieni tuppukylä, josta hän ja Lara eivät viime vuonna meinanneet löytää edes mitään syötävää. Myös laivalippuja myynyt virkailija sanoi, että "Gedserissähän ei ole sitten mitään". Joten Itämerta halkoessamme en odottanut sitten yhtään mitään maakaistaleelta, jonne olimme rantautumassa. Gedseriin saavuttuamme totesin haltioituneena, että täällähän on vaikka mitä, riippuu vain, miltä kantilta katsoo! Kylässä oli ihanan rauhallista, pieniä söpöjä taloja, Tanskan viirejä autotien reunuksilla, kauppa, jossa myytiin Fazerin makeisia, näköalatorni, jonne ei tosin kiivetty, ja ihanan tuulinen rouhea ranta, jolle pysähdyimme syömään eväämme ja katselemaan vaahtopäitä sekä kaukana merellä erottuvia sadeharsoja. Paikka oli karuudessaan täydellinen.
 |
| Pohjois-Euroopan eteläisin piste, Gedserissä |
 |
| Gedserin katujen kaikki minipylväät oli päällystetty jollakin virkkuutyöllä |
Toinen ihastuttava piirre Gedserissä oli se, että Gedser kuuluu Tanskaan, ja Tanska taas kuuluu minun kantiltani katsottuna ulkomaihin. Miten piristävältä tuntuikin olla ulkomailla! Vaikka itse asunkin "vieraassa maassa", niin niille asuinmaansa ulkomaalaisille piirteille tietyssä määrin sokaistuu. Ne ovat yhä olemassa, mutta välillä pitää avata silmänsä oikein suuriksi taas nähdäkseen ne paremmin. Ja vaikka ne taas näkeekin, on niissä siltikin usein jo jotakin tuttua. Uudessa maassa kaikki eksoottinen vain pamahtaa silmillesi, halusit tai et. Oli siis ihanaa kävellä Gedserin kujia pitkin ja katsella kuinka liikennemerkit ja tienviitat poikkesivat Suomen ja Saksan vastaavista ja kuinka ovissa ei lukenut "Räsänen" tai "Schmidt" vaan "Hansen" tai "Pedersen". Myös tanskankielisten kylttien ja opasteiden lukeminen oli virkistävää vaihtelua. Tämä kaikki ei ehkä kuulosta järin eksoottiselta, jännältä ulkomaanmatkalta, mutta itse olin täysin uutuuden viehätyksen pauloissa, ja se saikin minut tajuamaan, että en ole ollut todella moneen vuoteen ulkomailla. Luulin myös, etten kaipaisi ulkomaanreissuja, joita nuorempana harrastin hyvinkin ahkerasti, mutta jos erilaiset liikennemerkit ja nimet ovissa saavat aikaan tällaista innostumista, niin ehkä olisi syytä harkita reissua jonnekin rajan taakse. Ehkä. Sitten. Joskus.
 |
| Tanskalainen liikennemerkki! |
Päätimme kuitenkin jo, että ensi vuonna matkaamme vielä Gedseristä eteenpäin, Nykøbing Falsteriin. Siellä asuukin jo n. 16 000 ihmistä Gedserin 786 ihmiseen verrattuna, joten jos Nykøbing Falsterissakaan ei sattuisi olemaan yhtään mitään, niin ainakin siellä on enemmän taloja, joissa ovia, joissa tanskalaisia sukunimiä. Innostus taattu!
