Tänään

Tänään tapahtunutta:

• Eilen lasten mentyä nukkumaan avasimme parvekkeellemme aurinkotuolin, johon kävimme makaamaan ja nauttimaan kuumasta kesäillasta punaviinilasit kädessä. Pari tuntia myöhemmin heräsin unesta, punaviinilasi kädessä. Vierustoverini myöskin. Onneksi otteet piti!


• Eini heräsi ennen seitsemää, mutta nukahti yhdeksältä uudestaan viereemme. Nukuimme puoli kahteentoista! Mitä juhlaa! Mikä ennätys!


• Aamupala-brunssimme jälkeen lähdimme eläintarhaan. Saavuttuamme sinne näimme länsitaivaalla mustia pilviä ja pian alkoi jo jyrähdelläkin. Sääsivut eivät kuitenkaan näyttäneet ukkosvaroitusta kaupungillemme, vaan ukkosen olisi pitänyt mennä kaupunkimme rajaa pitkin. Toisin kävi. Päätimme lähteä kotiin vielä hyvän sään aikaan, mutta päästyämme bussipysäkille, jyrähti, ja kovaa. Salama iski aivan läheisyyteemme ja samassa alkoi kaatosade. "Tähänhän me ei jäädä", ja juoksimme takaisin eläintarhaan turvaan, jossa sitten odottelimme parempaa säätä muutaman muun kanssa tukalan nihkeän kuumassa aulassa.


• Eini söi tänään elämänsä ensimmäisen Mäkkärin hampurilaisen. Kääk. Puolikas upposi.


• Nyt hörpin minttuteetä aidoista mintunlehdistä...mmm...ja


• ...ulkona alkoi juuri taas sataa. Huomiseksi on ennustettu sadetta ja ukkosta - aivan koko päiväksi!


• Kesäistä ja mukavaa alkavaa viikkoa toivotan kaikille! Tämä viikko kuluu vielä töiden merkeissä, ja sitten onkin kahden viikon loma Suomessa! Tätä on odotettu! :)

Aamulenkki

Toissa sunnuntaina klo 7:30 tapahtui kummia. Eini oli herännyt jo ties milloin, ja olin kylpyhuoneessa, jossa näin peilikuvani. Totesin, että voisinpa pestä suortuvani. Samassa muistin itselleni tekemäni ehdotuksen, että aina hiustenpesupäivinä kävisin juoksulenkillä. Ai, pitääkö mun nyt lähteä lenkille? Klo 7.30? Sunnuntaiaamuna? Ilman aamupalaa? Juu, unohda. Ei, ei, ei. Haha, hyvä vitsi.

Mut toisaalta...aurinko paistaa. Toisaalta sunnuntaiaamuna klo 7.30 saisi jolkotella varmaan aika rauhassa...toisaalta olisi aika siistiä, että olisi urheillut jo ennen kuin muu väki olisi edes herännyt... toisaalta edes pienikin lenkki olisi parempi kuin ei mitään...ja tämä olisi ensimmäinen aamulenkkini ikinä! Ainakin klo 7.30. Ja armeijassa en muistaakseni ole ollut.

Tässä vaiheessa olin jo ihan innoissani aamulenkkiajatuksesta, joten hyppäsin lenkkivaatteisiin ja pihalle!

Heti ensimmäisessä risteyksessä pari kolme naapuria keskustelivat keskenään. Klo 7.30? Sunnuntaiaamuna? En ollut todellakaan ajatellut törmääväni ristinsieluun, joten täytyi vielä tarkistaa, että kai minä nyt ne lenkkivaatteet päälleni puin, siis edes jotkin vaatteet. Unohdin, että olemme Saksassa, jossa ei siis todellakaan, missään tilanteessa, mihinkään kellonaikaan voi olla yksin missään. Amatööri.

Seuraavassa risteyksessä oli tämä itkupaju. Sen vasempaan reunaan on jo muodostunut selvä polku.

No, jatkoin jolkotteluani metsätietä pitkin. Onpas ihanan aurinkoinen, vienosti lämpiävä aamu. Perhonen lentelee tuolla aamuauringossa säihkyvien kukkien lomitse. Etana. Ihania kastepisaroita puunlehdillä. Etana. Onpas ruoho kasvanut. Etana. Etana, etana, etana! Polku oli täynnä "rakastamiani" etanoita. Joko ne ovat aktiivisimmillaan klo 7.30 sunnuntaiaamuna tai sitten ne eivät olleet vielä joutuneet liiskatuiksi. Olihan vasta varhainen aamu. Joten ensimmäisen etapin matkastani pompin kiljahdellen etenoita väistellen.

Saavuin niitylle. Niin, no kuten jo tiellä näkemistäni naapureista muistin, olen Saksassa. Joten olin enää vain hivenen hämmästynyt, kun niityllä oli sen tusina koiranulkoiluttajaa, toinenkin lenkkeilijä ja pari fillaristiä, jotka suhahtivat ohitseni. Siellä oli suorastaan enemmän trafiikkia kuin iltaisin! Tässä vaiheessa viimeistään heitin romukoppaan kuvitelmani nukkuvasta kaupungista sunnuntaiaamuna. Mikä utopia. Amatööri.

Juoksin rundini niityllä ja lähdin takaisin päin. Ja silloin aamupalattomuus alkoi tuntua. Energiaa ei vain oikein ollut. Joten loppumatkan sitten suosiolla kävelin.

Joten ei tuo lenkki nyt ihan niin sujunut kuin olin haavekuvissani maalaillut, mutta kuten jo mainitsin, lenkki on aina parempi kuin ei-lenkki! Oli se sitten ihan minilenkki tai etanalenkki, mutta lenkki ku lenkki! Ja oli kyllä aika kiva aloittaa päivä sillä, että jo ennen kaikkia muita askareita oli jo urheillut!

Etanoistakin huolimatta voisin kyllä lähteä uudestaankin.

Onneksi tämä itkupajun viereinen puu, neidonhiuspuu eli ginkgo, ei vaurioitunut myrskyssä, vaan vihertää yhä.

Herkkuja ja jalkapalloa

Maanantaina keskipäivällä meillä oli käynyt vieraita, jotka olivat jättäneet meidän pöydälle herkkuja. Omasta puutarhasta poimittuja karviaismarjoja, punaviinimarjoja ja Stuttgarter Riesen -sipuleita eli Stuttgartin jättiläisiä. Tällaiselle pihattomalle perheelle tällaiset oman maan herkut ovat täyttä luksusta!

Samaiset vieraat, eli Jensin vanhemmat, saapuivat eilen meille pariksi yöksi Hollannissa vietetyltä lomaltaan. Sitten pöydällämme oli vuorostaan Jensin hartaasti toivomaa vlata eli hollantilaista vanukasta. Jens ihastui siihen jo joskus 9-vuotiaana Hollannin reissuilla, joten olihan sitä taas saatava. Se on kyllä todella hyvää!

Vla-vanukasta suoraan Hollannista

Mutta herkuista jalkapalloon. Huomennahan Saksa pelaa Argentiinaa vastaan jalkapallon MM-finaalissa. Täytyy taas laittaa kisakoru ranteeseen ja toivoa parasta! Tämä maa kyllä sekoaa, jos voitto tulee. Voi olla että sunnuntain-maanantain välisenä yönä ei nuku silloin kukaan.

Auto kisalookissa

Tässä toisenlaista kisakoristusta. Aika monien autojen sivupeilit ovat saaneet tällaiset peitteet. Ja yhtä monet autot kiitävät ikkunan karmeihin kiinnitettyjen saksan lippujen hulmutessa. Kisahuumaa, kisahuumaa!

Kisakoristeissa

Noin vartti, ja se alkaa: Saksa–Ranska-jalkapallo-ottelu. Kumpi pääsee neljän parhaan joukkoon?

Kaduilla on Saksan lippuja, lippuja liehuu myös autoissa ja ihmiset ovat pukeutuneet pelipaitoihin tai muihin musta-puna-kelta-värisiin viritelmiin. Olen huomattavasti maltillisemmin liikenteessä, mutta tänään olen sentään pitänyt kädessäni lahjaksi saamaani rannekorua, jossa on Saksan värit. Sen on valmistanut hauskan niminen taidekauppa HienoStella. Koru on Global Wire -sarjasta, jonka rannekorut on valmistettu tarpeettomista sähköjohdoista ja joissa on aina jonkin maan värit.

Tänään ranteessani oleva koru on siis tietenkin Saksan väreissä.

Nyt jännätään, kuinka käy!

"TOOOOOOOOR!"

Mika Häkkisen silmät

Käännyinpä jokin aika sitten työtuolillani katsomaan, mitä belgialainen kollegani ripusti selkäni takana olevalle magneettitaululle, ja kas - kohtasin Mika Häkkisen! Siitä lähtien Mika on pitänyt vahtia toimistossamme, enkä voisi enää kuvitellakaan tekeväni töitä ilman, että tiedän Mikan turvaavan selustani. Mika Häkkinen oli kutakuinkin ainoa asia, minkä belgialainen työkaverini tiesi Suomesta, joten siksi Mika päätyi taululle.

Muutama päivä sitten taululle päätyi niin ikään belgialaisen toimesta "Let's lern Finnish" -plakaatti. Sen jälkeen monelta on jo tippunut silmät polviin nähdessään tuon sanaöverin.

Olemme varmaan muutaman viikon kuluttua muuttamassa toiseen toimistoon. Mika niin lähtee mukaan.