Vanha laivahissi ja jokilaiva

Balettinäytöksen jälkeisenä päivänä Eini meni päiväkotikaverinsa luokse leikkimään, ja minä ja Jens ajattelimme mennä siksi aikaa kävelemään erään kanaalin varrelle. Tämän kanaalin varrella sijaitsee myös jokin tekninen laivahärpäkejuttu, jonka olimme jo kerran vastarannalta nähneet. Sattumoisin autotien varressa oli yht'äkkiä tuon härpäkkeen opaskyltti, ja Jens aneli, että käydään nopeasti vilkaisemassa sitä rakennelmaa. No, okei.

Parkkipaikalla meille selvisi, että kyseessä on museo. Koska parkkipaikalle sai pysäköidä ainoastaan museon vieraat ja musealueen kohteisiin pääsi myös lastenvaunuilla, niin päätimme sitten astua museon porteista sisään.

Tämä laivahärpäkejuttu paljastui jonkin sortin vanhaksi laivahissiksi. Sillä on nostettu pitkiäkin jokilaivoja kanaalista toiseen. Hissi otettiin käyttöön vuonna 1899, ja moniin uudempiin teknisiin rakennelmiin verrattuna on sen estetiikka ihailtavaa. Rakennelmaa koristaa kaksi obeliskin tapaista pylvästä, ja sen keulaa pitää Fortuna-jumalatar, joka tervehti ja toivotti onnea laivojen miehistöille.

Laivahissi yhest suunnast

Laivahissi toisest suunnast

Jokilaivojen hissikori

Tuon vanhan laivahissin lisäksi museossa oli myös muutakin nähtävää, kuten vanha jokilaiva Franz-Christian vuodelta 1929. 
 

Franz-Christian

Oli mielenkiintoista käydä ensimmäistä kertaa tuollaisessa pitkässä jokilaivassa, joita vieläkin kulkee paljon Saksan joissa ja jotka edelleenkin voivat toimia ihmisten koteina. Tämän kyseisen jokilaivan kapteeni oli Franz Fischer aina vuodesta 1929 vuoteen 1974 asti. Myös Franzin vaimo ja lapset asuivat laivassa, kunnes lasten oli aika mennä kouluun. Laiva on kuljettanut viinitynnyreitä, pippurisäkkejä, hedelmälaatikoita, marmeladipurkkeja, hiekkaa, hiiltä ja vaikka mitä muuta Saksan jokia pitkin.  

Jokilaivan keittiö

Laivan pitkä ruuma

Museovisiitti osoittautuikin oikein anteliaaksi, eikä se ollut laisinkaan niin tekniikkapainoittein kuin olin aluksi pelännyt.

Päätimme retkemme museon vieressä sijaitsevaan kreikkalaiseen ravintolaan, jossa toimi ravintola jo silloin kun laivahissi oli käytössä. Ravintolassa olleet kapteenit ja matruusit saattoivat kiivetä ravintolan vieressä olevaan torniin katsastamaan, joko on meidän laivan vuoro nousta 14 metriä ylöspäin!  

Tähystystorni ravintolan kupeessa

Uunibataatit

Yllätin itseni täysin ystävänpäivänä, kun spontaanisti päätin tehdä kolmen ruokalajin illallisen. Alkuruokaa tomaattikeittoa seurasivat paistettu lohi ja uunibataatit. Nämä bataatit – halleluja miten herkullisia! Nythän on bataattikausikin parhaimmillaan, joten näitä tekisi mieli syödä lähes joka ilta! Resepti on K-Ruoan sivuilta, mutta kirjoitan sen vielä tähänkin, että se on ainakin jossakin tallessa, jos se joskus sattuisi poistumaan kyseisiltä sivuilta.

Uunibataatit

• 4 (n. 1,4 kg)  pientä bataattia
• n. 1 rkl          rypsiöljyä
• 1pkt (200 g)  Pirkka Parhaat fetajuustoa
• 1-2                mietoa punaista chiliä
• 2                   kevätsipulinvartta tai ruohosipulia 
• n. 1/ 2rkl      mustia seesaminsiemeniä
• n. 1/2tl         suolaa

1.  Halkaise pestyt bataatit pituussuunnassa. Sivele leikkuupinnat kevyesti öljyllä ja pistele ne haarukalla. Kypsennä leivinpaperin päällä pellillä 200-asteisessa uunissa 30-50 minuuttia bataattien paksuudesta riippuen.


2. Viipaloi chili renkaiksi, poista siemenet. Hienonna kevät- tai ruohosipuli. Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla. 


3. Koverra bataattien sisusta hieman rikki haarukalla. Ripottele nyhdetyn bataatin joukkoon suolaa. Lisää bataattien pinnalle murennettu fetajuusto, kevätsipulit, chilit ja seesaminsiemenet. 

Vaaleanpunainen pupu

En yleensä ole mikään koriste-esineiden hamstraaja, mutta tätä söpöä vaaleanpunaista (pääsiäis)pupua en vain voinut jättää kauppaan. Tytötkin varmasti tulevat tästä tykkäämään!

Eipä mulla muuta. :D

Balettinäytös + se nuttura

"Upeaa Eini! Hienosti tanssitte, oli mahtava esitys! Tässä sulle onnittelukukkakimppu!"
Hiljaisuus.
"Hääh? Mistä nämä kukat tulevat? Milloin te nämä olette ostaneet?"

Oli lapsi balettiesitysrumban jälkeen hieman hämillään, kun sai käteensä kukkakimpun.

Balettikoulun esitys oli kerrassaan upea, paljon upeampi mitä olin osannut odottaa. Koululaiset, joista nuorimmat olivat 4-vuotiaita ja vanhimmat varmaan viisissäkymmenissä, esiintyivät kaupungin teatterissa noin tuhatpäiselle yleisölle. Esitys alkoi nuorimpien ryhmän, johon Einikin kuuluu, näytöllä siitä, kuinka balettitunnin alussa aina vetreytetään nilkkoja. Sen jälkeen muut ryhmät antoivat vuorollaan taidonnäytteitään.

Esityksissä soi aivan ihana musiikki, lähinnä pianolla soitettuja klassisen musiikin helmiä. Balleriinojen puvutkin olivat aivan lumoavia, ja niitä oli niin monta erilaista, että niiden tekemiseen on mahtanut kulua aikaa - ja paljon taitoa.

Esitys kesti noin pari tuntia, ja tänä aikana näimme Einin lavalla kolme kertaa. Alun verryttelyn jälkeinen kerta oli, kun pienet koululaiset vuorollaan loikkivat salin poikki. Kolmas kerta oli ryhmän koreografinen esitys "Räväkät sienet". Yhden vanhemman balleriinan johdolla pienet tanssivat esityksensä ihanissa kärpässienimekoissaan.

Einin ryhmäläinen loikkii lavan poikki

Pienet sienitytöt poistuvat lavalta kumarrettuaan

Ja nutturagate. Kuinkas siinä kävi? Hiusverkkoja löydettiin vielä onneksi yhdestä kaupasta lauantaiaamuna. Sen sijaan perjantai-illalla ostamani hiuskiinne paljastui muotovaahdoksi. Nuttura ei levinnyt lavalle, mutta otsahiukset elivät kyllä paikoin omaa elämäänsä. Joko täytyy kasvattaa Einille niin pitkät hiukset, että nuttura on helppo tehdä tai sitten täytyy alkaa kehitellä iltaisin omaa reseptiä, miten tuon neidin hapsut saa tarvittaessa kuriin. Ettei ensi vuonna nuttura aiheuta äidille harmaita hiuksia!






 

Nuttura

Voisin kertoa meidän pienokaisen syntymästä tai jostain muusta merkittävästä asiasta, mutta päätäni vaivaa tällä hetkellä yksi asia ylitse muiden: nuttura.

Einin balettiryhmällä ja -koululla on huomenna ihan kunnon esitys suurella lavalla. Ostin sinne tänään (kalliit) liput, ja saamme myös pulittaa puolitoistakuukautisesta pienokaisestamme, joka toivottavasti nukkuu koko esityksen ajan tai sitten katselee loikkivien tanssijoiden sijasta salin ulkopuoleisia seiniä, 5 euron pääsymaksun.

Tänään oli esityksen kenraaliharjoitukset. Sinne piti tulla nuttura päässä, niin kuin huomiseen esitykseenkin.

Olen netistä katsellut videoita, miten balettinuttura tehdään. Tänään ostin kaupasta nuttura-arsenaalin: kahdenlaisia pinnejä sekä nutturavalkin, ja etsin hiusverkkoa, tuloksetta. Jens olisi varmaan muutoin viennyt tänään Einin yksin harjoituksiin, mutta nutturan takia matkasin päiväkotiin, jossa väänsin Einin hiukset rullalle niin hyvin kuin pystyin. Lopputulos oli hämmästyttävän hyvä, aluksi, mutta jo automatkan aikana huomasin, kuinka suortuvien sojotus kiihtyi. Se suurin tragedia olisi tietysti, että esityksen aikana pinnit ponnaavat ylös ja nuttura nuukahtaa. Voisin sen jälkeen istua ylpeänä katsomossa: "yeees, that was the wörk of mai häänds!"

Kun hain tyttöä kenraaliharjoituksista, niin vanhemmille tuli vielä uusi julistus, josta kävi hyvin selväksi, että nutturoissa oli ollut puutteita. "Käyttäkää hiusverkkoa! Otsatukka pitää olla poissa otsalta!" Mihin minä sen otsatukan huomenna piilotan? Leikkaan pois? Vedän liisterillä ohimoille? Mistä niitä hiusverkkoja nyt sitten saa??? Joten kyllä, mieleeni mahtuu tällä hetkellä vain yksi iso nuttura!