Saimme Jensin vanhemmilta joululahjaksi liput leipzigilaiseen Revue Theater -nimiseen teatteriin. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mikään aivan tavanomainen teatteriesitys, vaan teatteri-illallinen nimeltään Mafia al Dente. Vaviskaa!
Onneksi iltaa ei kuitenkaan tarvinnut viettää haarukkaa kädessä puristaen, jännityksestä kumpuavien, kylmien hikikarpaloiden valuessa otsalta lautaselle, sillä kyseessä oli, huh, komedia. Ohjelmalehtisessä kyllä mainittiin, että ensimmäinen murha tapahtuu jo ennen pääruokaa, joten hiukan varpaillaan esityksen aikana kuitenkin täytyi olla. Teatteriesityksen välillä tarjoiltiin siis teeman mukaisesti italialaista ruokaa, joka oli erittäin maittavaa. Jensille tosin jäi tämän neljän ruokalajin illallisen jälkeen vielä nälkä, ja hän olisikin ostanut kotimatkalla vielä dönerin, jos sellaisen ohi olisimme kävelleet.
Kaiken kaikkiaan tämä oli siis vallan ihana joululahja, ja jotain, jollaista kumpikaan meistä ei ollut ennen aiemmin kokenut: teatteria ruokapöydän ääressä. Tosin kotona Kukkulalla on lähes joka ilta ruokapöydän ääressä teatteria, mutta tämä Revue Theaterin näytelmä oli kuitenkin etukäteen harjoiteltu ja seurasi ihan punaista lankaa, joten meidän kotiteatteriin, jossa ei ole päätä eikä häntää, ei sitä ihan voi verrata. Ja vieläpä kun eteen kannettiin aina uusi herkullinen ruokalaji, niin ei todellakaan valittamista.
Niin, ja kuka tappoi Don Giovannin? Oikein vastanneiden kesken arvottiin kuohuviinipullo. Sen verran voin paljastaa, että se ei ollut hovimestari.
