Me Time Report

Seuraa raportti eilisillan pohdinnoista ja teoista. Miten käytin oman iltani?

Kun poistuin tietokoneelta, menin sen kummempia miettimättä keittiöön. Kas, hieman sotkuista. Tyhjennänpä astianpesukoneen ja laitan likaisia astioita tilalle. Hmm, tiskatakin voisin. Voisinpa samalla siivota koko keittiön ja järjestellä sitä. Miksen myös ruokapöytääkin, olohuonettakin voisin vielä vähän järjestellä. En kyllä enää kauaa siivoa, sillä haluan tehdä jotain muuta mukavaa. Kuten joogata! Joo, joogata, sitä en olekaan tehnyt pitkään aikaan. Joogamattona toimiva lepotuolin pehmuste lattialle, ja ai että kun pelkkä makaaminen polvet koukussa tekeekin hyvää! Seuraava liike, voi että, kun tämä on kivaa, miksen tee tätä useammin, kolmas liike, trallallalaa, ihanaa ihanaa - "Byäääääh, byääääääh!"

"Byäääääh, byääääääh" ei varmaan suurempia selittelyitä kaipaa. Loppuilta kuluikin sitten itkevän vauvan kanssa, joka suostui enää nukahtamaan vain vierelleni. Yritykset siirtää nukahtanut vauva omaan sänkyyn olivat tuhoontuomittuja. Lopulta luovutin, vaihdoin yöpaidan päälleni ja menin sänkyyn vauvan kaveriksi. Seuraavalla kerralla parempi onni?

Me Time

Huutava lapsi saatettu sänkyyn, Jens ei ole tänä iltana kotona, minulla on...miten se sanonta menikään...omaa aikaa? Onhan sitä omaa aikaa myös päivisin, silloin kun Eini nukkuu, mutta usein se kuluu siivotessa tai muissa käytännön asioissa. Niin ja tietty, välillä blogia kirjoittaessa ;) Ja vaikka Eini nukkuukin yleensä noin kaksi tuntia päivällä putkeen, niin silti se aika häviää savuna ilmaan ja koko se kaksi tuntia kuluu kuitenkin tietyssä hälytystilassa, sillä kyllä hän saattaisi herätä hetkenä minä hyvänsä. "Jossain inahti! Oliko se Eini? - Einin käsi liikahti! Nytkö se jo herää? - Eini aivasti! Nyt se varmana heräsi! - Harakat rääkyy puussa! No nyt se viimeistään heräsi!" Joten nuo kaksi tuntia eivät välttämättä ole kovin rentouttavia...

Mutta tänä iltana en aio olla hälytystilassa, sillä Eini todennäköisimmin kuitenkin nukkuu tunteja, ennen kuin herää ensimmäisen kerran. Pitikin mennä kirjoittamaan tuollaista! Tietenkin hän heti aivasti tai yskäisi ja itku alkoi. No, onneksi tämä itkukohtaus ei vaatinut suurempia toimenpiteitä kuin kadonneen tutin uudelleenasennuksen.

Hoh...pitäisi nyt varmaan keksiä jotakin mieluista tekemistä...jotenkin kyllä alkoi jo vähän väsyttääkin...aika kuluu, aika kuluu, oma aika kuluu! Siispä lähden nyt miettimään, mitä teen. Onhan sekin kait yksi tapa viettää ilta. Miettiä, mitä kaikkea voisi tehdä. Voin seuraavassa postauksessa kertoa, mihin päädyin. Vai meninkö vain suoraan nukkumaan.

Center Parcs, Bispinger Heide

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, vietimme toisen koulujen syyslomaviikoista (!) Lüneburgin nummilla, tarkemmin sanottuna Bispingenissä Center Parcs -lomakylässä. Center Parcs on hollantilainen ketju, jolla on näitä lomakyliä luonnon katveessa ympäri Eurooppaa. Lomakylä koostuu "elämyskylpylästä", jonne kaikilla asukkailla on vapaa pääsy, sekä sadoista bungaloweista, joissa asukkaat majailevat. Lisäksi kylässä on tarjolla paljon aktiviteetteja etenkin lapsille mutta myös aikuisillekin, tosin lähes aina lisämaksusta.

Center Parcs (Eikä Santa Parcs, kuten pitkään luulin ääntämyksen perusteella - ja ihmettelin.)

Bungaloweissa on myös oma kyökki, jossa voi loihtia esimerkiksi aamupalan (kumiankasta).

Parina iltana olimme puiston trooppisessa keskusrakennuksessa...

 nauttimassa livemusiikista...

Estradi ennen esiintyjiä

...sekä ruoasta ja juomasta.

Jo kaluttu "Eisbein" sekä litran Oktoberfest-olut

Söimme myös useampaankin otteeseen "Heidschnuckea". Se on Lüneburgin nummilla vapaana vaeltava lammaslaji, jonka suurimpia loikkausyrityksiä tosin valvoo lammaspaimen. Söimme siis lammasta, joka oli saanut viettää koko elämänsä nummilla ruohoa syöden. Kerrankin lihaa saattoi syödä hyvällä omallatunnolla. Se oli myös oikein maukasta, maistui myös syöjille, jotka eivät normaalisti pidä lampaanlihasta.

Nummesta runoilleen Hermann Lönsin lautanen kahdelle hengelle. Heidschnuckefileetä, -pihviä ja -bratwurstia. Kylläisyyden multihuipentuma.

Paimen ja pari heidschnuckea

Kävimme myös yhtenä päivänä hevosvaunuajelulla nummella. Kaksi hevosta ja iso, kahdenkymmenen hengen kärry. Kyllä hevosissa on sitä hevosvoimaa.

Nummea

Kanervaa

Levähdyspaikka

Hepat

Äiti ja tytär hevoskyydissä

Viikko meni nopeasti ja sitten oli aika sanoa hyvästit...

...ja poiketa kotimatkalla vielä muutamaksi tunniksi Hannoveriin...

...ja sitten, Kukkulalla taas!

Hiljaisuus

Blogi on ollut syysunilla, sillä tämä syksy on toistaiseksi ollut aika ohjelmantäyteinen. Einin isovanhemmat Suomesta olivat meillä kylässä, koulujen syyslomalla kävimme Einin saksalaisten isovanhempien kanssa lomailemassa Lüneburgin nummilla, ja tällä viikolla Einin kummitäti oli hauskuuttamassa meitä. Ja kappas, kohta onkin jo marraskuu!


Täällä on puissa hieno ruska, etenkin meidän ruokatilan ikkunasta näkyvä hevoskastanja on taas upeassa keltaisessa väriloisteessaan. Lehtiä satelee jo tosin maahan, ja ulkona käppäillessä on kiva kuunnella lehtien kahinaa jaloissa. Vaikka tänään on taas ollut kirpakka syysilma, niin viime viikonloppuna saimme nauttia reilusti yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloista! T-paitakelien paluu.

 

Miniatyyrileikkipuisto

Eini pistää jo kontaten pitkin huushollia ja yläetuhampaatkin ovat nyt puhjenneet. Talossamme on nyt kaksi rei'itintä, joista toinen vain malttaa majailla kirjoituspöydän laatikossa. Onneksi imettäessä olen säästynyt suuremmilta lävistysyrityksiltä.

Huutava rei'itin

Toivottavasti blogi ei siirry suoraan syysunilta talvihorrokseen. Jarruttaakseni siirtymistä alankin heti kirjoittaa seuraavaa tekstiä ;)