Ensimmäinen etäviikko

Nyt on ensimmäinen arkiviikko etätöitä ja lapsen etäkoulua takana. HUH! Ei ole mikään kovin helppo kombo. Sitten kun on vielä yksi kolmivuotias hoidettavana ja huvitettavana, ja ruokaakin pitäisi saada porukalle monta kertaa päivässä pöytään. Luojan kiitos huomenna on lauantai.

Einin luokkalaiset saavat opettajaltaan joka tiistai tehtävät seuraavaksi viideksi arkipäiväksi. Ja niitä on PALJON. Aivan LIIKAA. Puolet määrästä riittäisi. Pahimpana päivänä hän oli vasta varttia vaille kuusi valmis tehtäviensä kanssa, vaikka oli melkein koko päivän niiden parissa puurtanut. Tokaluokkalainen. Ja koska ei tokaluokkalainen osaa vielä kovin itsenäisesti etenkin vaikeimpia tehtäviä tehdä, pitää joko Jensin tai minun olla sitten hänen tukenaan. Nyt lauantaina ja sunnuntaina aiomme tehdä jo muutamat maanantain tehtävistä valmiiksi, jotta työurakka ei olisi niin suuri maanantaina, jolloin meillä on vielä omatkin työt hoidettavina.

Tänään puoliltaöin tulee Baijerissa voimaan ulkonaliikkumiskielto. Onneksi kävelylenkit (yksin tai perheen kanssa) ovat kuitenkin sallittuja! Sekä käynnit ruokakaupassa, apteekissa ja muissa tärkeissä kaupoissa. Ne ei niin tärkeät kaupat ovatkin käsittääkseni olleet jo keskiviikosta lähtien kiinni.

Periaatteessa tuo ulkonaliikkumiskielto ei juuri muuta meidän eloa mitenkään tähän viikkoon nähden, sillä olemme jo tämän viikon pysytelleet kotona ja puutarhassa ja tehneet välillä pieniä lenkkejä metsään.

Katsotaan mitä etäviikko numero kaksi tuo tullessaan; tämän viikon lämmin ja aurinkoinen sää vaihtuu yöpakkasiin ja kylmiin päiviin. Sen myötä meiltä häviää yksi "työhuone": puutarha. Tunnelma siis tiivistyy!

Leikkipuistoon ei ole ollut enää asiaa sitten maanantain

 

Stop, Corona!

Tänään perjantaina tuli tieto, että Baijerin koulut ja päiväkodit sulkevat ensi maanantaina ovensa koronaviruksen takia viideksi viikoksi (3 viikkoa + 2 viikon pääsiäisloma).

Sehän tarkoittaa myös sitä, että jonkun aikuisen on jäätävä kotiin. Se joku olen varmaankin ensi alkuun minä. Siitä olen ihan hyvilläni, sillä viime viikkoina junamatkat Müncheniin ja raitiovaunumatkat Münchenissä eivät ole olleet kovin mieluisia. Etenkin kun ruuhkaraitiovaunuihin ihmiset sulloutuvat nenä nenää vasten.

Nyt onkin sitten mietintämyssyssä, että miten saa viisi viikkoa kulumaan lasten kanssa ilman, että voi juurikaan mihinkään mennä, ja ihmiskontaktejakin tulisi välttää. Mietin jo, että pitäisiköhän ostaa Nintendo! :D Se voisi olla ihan hauskaa ajankulua. Metsässä voidaan myös käydä pomppimassa, siellä ei ole juurikaan tungosta. 

Toivottavasti nämä kaikki toimenpiteet hidastaisivat viruksen leviämistä.

Me ainakin eilen tuhosimme aimo annoksen koronavirusta. Tein illaksi Lindan, 3 v., kanssa makaronilaatikkoa. Makaronilaatikko oli uunissa, kun Jens tuli kotiin, ja Linda ilmoitti hänelle heti:" Heute gibt es Coronalaatikkoa!" :D

Synttärit, kukkia ja kauppalista

Vietinpä taas syntymäpäivää! Alkuun oltiin ajateltu, että tehtäisiin Jensin kanssa kahdestaan jotakin päiväsellä, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun perheen pienin on jo viikon ajan ollut kovassa kuumeessa. Joten päivä kului kuin kaikki muutkin päivät tällä viikolla: neljän seinän sisällä.

Kun Lara ensimmäisenä saapui kotiin, sain häneltä ihanan tuulahduksen ulkomaailmasta: kukkakimpun!

Kun Jens saapui toisena kotiin, sain häneltäkin ihanan kukkakimpun!

Nyt olen niin nauttinut siitä, että talossa on kukkia! Olemme jonkin aikaa käyttäneet OurGroceries-sovellusta perheemme ostoslistana, josta nyt tähän väliin muutama sana: se on loistava! Jos meiltä puuttuu vaikka jauhoja, lisään "jauhot" ostoslistaan ja Jens näkee samalla sekunnilla omasta puhelimestaan, että "jauhoja" kehiin. Kun jauhot on ostettu, ne voi poistaa listasta yhdellä painalluksella. Niin lämpimät suosittelut tälle sovellukselle, tämä helpottaa kaupassa käymistä niiin paljon!

Meidän ostoslistalla on siis roikkunut "kukkia" jo vaikka kuinka monta viikkoa, mutta ikinä niitä ei ole ostosten lomasta löytynyt, kun mies on palannut kaupasta. Vaikka vielä jossakin vaiheessa yritin korostaa kukkien tärkeyttä laittamalla niiden kohdelle tähtimerkin, niin ei. Ei niitä kuulunut, näkynyt eikä tuoksunut. Joten nyt olen kyllä nauttinut, kun yhtäkkiä kodin puskaluku nousi nollasta kahteen!

OurGroceries-sovellus, aivan loistava!

Koska Jens saapui verraten aikaisin kotiin syntymäpäivänäni, pääsin illalla heittämään vielä pienen kävelylenkin myrskyiseen iltaan. Oli ihanaa päästä vähän "ulos tuulettumaan" monen sisällä vietetyn päivän jälkeen. Illalla Jensin piti kuitenkin vielä osallistua johonkin kansainväliseen videokonferenssiin, joten "juhlinta" jäi hyvin minimiin. Korkattiin kuitenki yksi kuoharipullo ja sain kuulla "Paljon onnea vaan"-laulun kolmella kielellä, kovaa ja korkealta.

Nyt on talven syntymäpäiväputki Kukkulalla juhlittu, ja seuraavia synttäreitä juhlitaankin sitten vasta puolen vuoden kuluttua!