Herkullisia heräteostoksia

No niin! Tilasin juuri 86 eurolla Fazerin verkkokaupasta karkkia Saksaan!

Suut makiaks!

Juttuhan on nyt niin, että

a) en tykkää saksalaisista karkeista, joten suomalaisia on saatava

b) huhtikuun alun Suomen matka peruuntui sattuneesta syystä, joten sen myötä myös peruuntui esimerkiksi makuhermoja hivelöivien Remix-karkkipussien varastontäydennys

c) näillä näkymin emme ole lähiaikoina saamassa vieraita Suomesta, jotka voisivat kiikuttaa meille suomalaisia tuotteita

d) näillä näkymin meidän seuraava Suomi-reissu on who knows when

e) Suomi-ikävää helpottaa, kun saa nähdä, lukea ja avata suomalaisia pusseja ja paketteja

f) pitäähän tähän korona-arkeen kotona saada jotakin hohtoa

g) tilasin sekä Fazerin kesän 2020 karkki- ja suklaauutuudet -boksin että Fazerin Keksikevät -boksin
    – pitää tietää, mistä ehkä jää tänä kesänä paitsi!

h) yli 80 euron ostoksille ei tule toimitusmaksuja EU-alueelle (alle 80 euron ostoksille maksut olisivat 15,90 €)

i) tässä on nyt (toivon mukaan) meidän loppuvuoden herkut...(kuitenkin kuukauden päästä lähtee uusi 80 euron tilaus... :D)

j) ja puolustuksekseni täytyy sanoa, että tilaus piti sisällään myös Oululaisen jälkiuunilastuja ja kaurakorppuja sekä lähes kahdella kympillä xylitolpurkkaa!

Tämä Fazerin verkkokauppa oli kyllä oikein mukava uusi tuttavuus. Sivut toimivat erittäin hyvin ja valikoimakin oli suht laaja. Suuri plussa näin ulkosuomalaisena tietenkin myös siitä, että lähettävät tilauksia ulkomaille! Vielä kun saisivat valikoimiinsa Reissumiehen, niin täältä päästä lähtisi tilauksia harva se päivä.

Nyt sitten odottelen kieli pitkällä toimitusta saapuvaksi!

Kotoilun neljäs viikko

Syön jäistä Snickers-patukkaa. Siis Snickers-jäätelöä. Iltapäivän jätskihetkistä on tullut jo meidän korona-aikamme traditio.

Toinen, jo lähes traditio on, että lounasajalla pistämme grillin päälle, sinne pikkumakkaroita paistumaan ja kypsät makkarat laitamme sitten sämpylöiden väliin ja syömme kukin missäkin, puutarhassa käppäillen. Helppoa, kätevää, ei tiskiä.

Meillä kuluu ruokaa ihan kamalasti, kun kaikki päivän ateriat syödään kotona. Jens on nyt korona-aikana hoitanut melkein kaikki meidän ruokaostokset ja sanoo, että hänestä tuntuu siltä, että kaupassa ajattelevat: "Taas tuo mies tulee ja hamstraa ostoskärrynsä täyteen tavaraa." Mutta kun ei me edes hirveästi hamstrata, sapuskaa vaan menee liukuhihnalla kaupasta kattiloihin.

Tämä viikko on ollut huomattavasti leppoisampi etätyöviikko, sillä koululaiset ovat kahden viikon pääsiäislomalla. Nyt ei ole kaikkien muiden roolien lisäksi tarvinnut enää olla opettajan roolissa. Helpotus, vaikka välistä se hauskaa olikin. Ja välillä taas niin aivan kamalaa.

Lapset odottavat jo ihan mahdottomasti pääsiäissunnuntaita, jolloin aina pääsiäispupu saapuu ja piilottaa puutarhaan suklaamunia ja pieniä lahjoja. Tämä onkin ensimmäinen pääsiäinen varmaan kymmeneen vuoteen, kun vietämme sitä kotona. Itse asiassa juuri tämä viikko meidän oli tarkoitus olla Suomessa ja lentää lauantaina Berliiniin, josta matka olisi jatkunut Jensin vanhempien luokse. Sen sijaan tällä viikolla matkamme ovat rajoittuneet ainoastaan pihan päästä toiseen tai lähimetsiin.

Ilmat ovat taas lämmenneet, joten piha on kovassa käytössä

Entisten asukkaiden istuttamat tulppaanit puskevat kivien läpi

Metsän kolme pyökkisisarusta ja Eini

Ensimmäinen etäviikko

Nyt on ensimmäinen arkiviikko etätöitä ja lapsen etäkoulua takana. HUH! Ei ole mikään kovin helppo kombo. Sitten kun on vielä yksi kolmivuotias hoidettavana ja huvitettavana, ja ruokaakin pitäisi saada porukalle monta kertaa päivässä pöytään. Luojan kiitos huomenna on lauantai.

Einin luokkalaiset saavat opettajaltaan joka tiistai tehtävät seuraavaksi viideksi arkipäiväksi. Ja niitä on PALJON. Aivan LIIKAA. Puolet määrästä riittäisi. Pahimpana päivänä hän oli vasta varttia vaille kuusi valmis tehtäviensä kanssa, vaikka oli melkein koko päivän niiden parissa puurtanut. Tokaluokkalainen. Ja koska ei tokaluokkalainen osaa vielä kovin itsenäisesti etenkin vaikeimpia tehtäviä tehdä, pitää joko Jensin tai minun olla sitten hänen tukenaan. Nyt lauantaina ja sunnuntaina aiomme tehdä jo muutamat maanantain tehtävistä valmiiksi, jotta työurakka ei olisi niin suuri maanantaina, jolloin meillä on vielä omatkin työt hoidettavina.

Tänään puoliltaöin tulee Baijerissa voimaan ulkonaliikkumiskielto. Onneksi kävelylenkit (yksin tai perheen kanssa) ovat kuitenkin sallittuja! Sekä käynnit ruokakaupassa, apteekissa ja muissa tärkeissä kaupoissa. Ne ei niin tärkeät kaupat ovatkin käsittääkseni olleet jo keskiviikosta lähtien kiinni.

Periaatteessa tuo ulkonaliikkumiskielto ei juuri muuta meidän eloa mitenkään tähän viikkoon nähden, sillä olemme jo tämän viikon pysytelleet kotona ja puutarhassa ja tehneet välillä pieniä lenkkejä metsään.

Katsotaan mitä etäviikko numero kaksi tuo tullessaan; tämän viikon lämmin ja aurinkoinen sää vaihtuu yöpakkasiin ja kylmiin päiviin. Sen myötä meiltä häviää yksi "työhuone": puutarha. Tunnelma siis tiivistyy!

Leikkipuistoon ei ole ollut enää asiaa sitten maanantain

 

Stop, Corona!

Tänään perjantaina tuli tieto, että Baijerin koulut ja päiväkodit sulkevat ensi maanantaina ovensa koronaviruksen takia viideksi viikoksi (3 viikkoa + 2 viikon pääsiäisloma).

Sehän tarkoittaa myös sitä, että jonkun aikuisen on jäätävä kotiin. Se joku olen varmaankin ensi alkuun minä. Siitä olen ihan hyvilläni, sillä viime viikkoina junamatkat Müncheniin ja raitiovaunumatkat Münchenissä eivät ole olleet kovin mieluisia. Etenkin kun ruuhkaraitiovaunuihin ihmiset sulloutuvat nenä nenää vasten.

Nyt onkin sitten mietintämyssyssä, että miten saa viisi viikkoa kulumaan lasten kanssa ilman, että voi juurikaan mihinkään mennä, ja ihmiskontaktejakin tulisi välttää. Mietin jo, että pitäisiköhän ostaa Nintendo! :D Se voisi olla ihan hauskaa ajankulua. Metsässä voidaan myös käydä pomppimassa, siellä ei ole juurikaan tungosta. 

Toivottavasti nämä kaikki toimenpiteet hidastaisivat viruksen leviämistä.

Me ainakin eilen tuhosimme aimo annoksen koronavirusta. Tein illaksi Lindan, 3 v., kanssa makaronilaatikkoa. Makaronilaatikko oli uunissa, kun Jens tuli kotiin, ja Linda ilmoitti hänelle heti:" Heute gibt es Coronalaatikkoa!" :D

Synttärit, kukkia ja kauppalista

Vietinpä taas syntymäpäivää! Alkuun oltiin ajateltu, että tehtäisiin Jensin kanssa kahdestaan jotakin päiväsellä, mutta suunnitelmiin tuli muutos, kun perheen pienin on jo viikon ajan ollut kovassa kuumeessa. Joten päivä kului kuin kaikki muutkin päivät tällä viikolla: neljän seinän sisällä.

Kun Lara ensimmäisenä saapui kotiin, sain häneltä ihanan tuulahduksen ulkomaailmasta: kukkakimpun!

Kun Jens saapui toisena kotiin, sain häneltäkin ihanan kukkakimpun!

Nyt olen niin nauttinut siitä, että talossa on kukkia! Olemme jonkin aikaa käyttäneet OurGroceries-sovellusta perheemme ostoslistana, josta nyt tähän väliin muutama sana: se on loistava! Jos meiltä puuttuu vaikka jauhoja, lisään "jauhot" ostoslistaan ja Jens näkee samalla sekunnilla omasta puhelimestaan, että "jauhoja" kehiin. Kun jauhot on ostettu, ne voi poistaa listasta yhdellä painalluksella. Niin lämpimät suosittelut tälle sovellukselle, tämä helpottaa kaupassa käymistä niiin paljon!

Meidän ostoslistalla on siis roikkunut "kukkia" jo vaikka kuinka monta viikkoa, mutta ikinä niitä ei ole ostosten lomasta löytynyt, kun mies on palannut kaupasta. Vaikka vielä jossakin vaiheessa yritin korostaa kukkien tärkeyttä laittamalla niiden kohdelle tähtimerkin, niin ei. Ei niitä kuulunut, näkynyt eikä tuoksunut. Joten nyt olen kyllä nauttinut, kun yhtäkkiä kodin puskaluku nousi nollasta kahteen!

OurGroceries-sovellus, aivan loistava!

Koska Jens saapui verraten aikaisin kotiin syntymäpäivänäni, pääsin illalla heittämään vielä pienen kävelylenkin myrskyiseen iltaan. Oli ihanaa päästä vähän "ulos tuulettumaan" monen sisällä vietetyn päivän jälkeen. Illalla Jensin piti kuitenkin vielä osallistua johonkin kansainväliseen videokonferenssiin, joten "juhlinta" jäi hyvin minimiin. Korkattiin kuitenki yksi kuoharipullo ja sain kuulla "Paljon onnea vaan"-laulun kolmella kielellä, kovaa ja korkealta.

Nyt on talven syntymäpäiväputki Kukkulalla juhlittu, ja seuraavia synttäreitä juhlitaankin sitten vasta puolen vuoden kuluttua!

Pari vinkkiä lastenkutsuille

Palaan vähän ajassa taaksepäin viime kuuhun, jolloin juhlimme Einin kaverisynttäreitä.

Palaan niihin siksi, koska sain työkaveriltani kaksi tosi hyvää vinkkiä lasten syntymäpäiväkemujen ohjelmanumeroksi.

Ensimmäinen koski lahjapusseja. Suomeenkin on käsittääkseni rantautunut tapa, että syntymäpäiväkutsuilla olleille lapsille annetaan lopuksi lahjapussukka, jossa on muun muassa jotakin pientä krääsää ja karkkia.

Työkaverini vinkki oli hommata kankaiset lahjapussukat, jotka lapset voivat itse värittää. Tämä oli paljon parempi ohjelmanumero kuin olin osannut kuvitellakaan. Ainakin nämä noin 7-vuotiaat lapset istuivat kauan ja keskittyneesti pöydän ääressä taiteilemassa omia pussukoitaan.

Lopulta teimme vielä niin, että kun tuli onginnan vuoro, niin jokainen lapsi laittoi ensin kassinsa ongen päässä killuneeseen ämpäriin. Kun onki heitettiin "veteen" ja kala nyki, niin lapsi sai sitten saaliikseen pussinsa, joka oli täytetty "merenantimilla" eli karkeilla ja muulla.

Lahjapussukoiden värittämistä

Toinen vinkki oli diskopallo! Olin muutenkin ajatellut, että synttäreiden loppupuolella voisimme  pistää musiikkia soimaan ja tanssia. Olin saattanut unelmoidakin joistain diskovaloista, mutta tosiaan vain unelmoinut. Kunnes minulle työkaverini vinkistä selvisi, että on olemassa sellaisia pöydälle laitettavia pieniä diskopalloja, jotka kuitenkin välkkyvät kuin ihan oikeat diskovalot ja vielä musiikin tahtiin. Meiltä lähti heti yksi tilaukseen, ja se on loistava! Lastendisko oli suuri menestys. 

Diskon pyörteissä

Muita hyviä juhlavinkkejä ensi vuodelle otetaan mieluusti vastaan! :)

Pinaattiletut

Pinaattilettuja! Me syötiin tänään pinaattilettuja! Saksassa! Olen tästä niin hämmentyneen iloinen ja onnellinen!

Rakastan pinaattilettuja. Pyrin ostamaan niitä aina Suomessa ollessani ja tuomaan ehkä yhden paketin mukanani Saksaan. Saksassa kun niitä ei myydä missään.

Minulle ei ollut ikinä juolahtanut mieleeni, että pinaattilettuja voisi tehdä itse, kunnes näin jonkun tekevän niitä itse somessa. Otin heti asiakseni ostaa seuraavalla kauppareissulla pakastepinaattia, mutta: ongelma. Monessa saksalaisessa, etenkin pienemmässä kaupassa myydään ainoastaan "Rahmspinat"-pakastetta eli pinaattia, johon on sekoitettu valmiiksi jo kermaa, vehnäjauhoja, mausteita ynnä muuta. Pelkkää pakastepinaattia ei ihan hevillä löydä ainakaan täältä meidän suunnalta. Joten kun pari viikkoa sitten sattumalta bongasin tällaisen pelkkää pinaattia -pakasteen, niin nappasin sen oitis mukaani. Tänään tein siitä sitten lettuja, ensimmäistä kertaa ikinä.

Ja voi miten hyviä niistä tulikaan! Ja mikä parasta: niistä tykkäsi KAIKKI! Tämä on siis niin harvinaista meidän huushollissa, että jostain ruoasta tykkää kaikki viisi perheenjäsentä. Tällaiset ohjeet pitäisi melkein kehystää keittiön seinälle. Pinaattilättyjen lisäksi sinne tulisi varmaan vain pitsa ja...ja...hmm...nakki.

Ohje sattui jopa olemaan vegaaninen. Olen sen joskus tallentanut Instagramin käyttäjän "minnihei" storeista:

Vegaaniset pinaattiletut

• 1 pss (150 g) pakastepinaattia
• 3 dl vehnäjauhoja
• 5 dl kaura-/soijamaitoa
• loraus öljyä
• ripaus suolaa 

Niin helppoa ja niin hyvää!

Pinaattiletut pannulla

Karnevaalikulkue

Etsin eilen Uunibataattien reseptiä, jonka olen kirjoittanut vuonna yksi ja kaksi blogiini. Löysin sen ja samalla lueskelin pitkästä aikaa vanhoja postauksiani ja löin itseäni kämmenellä otsaani kuin Spede: "Miksi en kirjoita tänne enää koskaan ikinä mitään?!" Joten tänäänpä kirjoitan!

Heti aamupalan jälkeen kodissamme kävi kova kuhina. Tytöt suunnittelivat miten pukeutuisivat, kun muutaman tunnin kuluttua lähtisimme katsomaan kylämme läpi kulkevaa karnevaalikulkuetta. Larasta tuli yksisarvinen, Einistä perhonen, Lindasta hiiri ja Jens puki päällensä ison, harmaan ja karvaisen elefanttiasun. Minä vain lätkäisin poskiini punaiset pallurat ja ripustin pipooni muutamat hauskat pyykkipojat. Olin silti enemmän naamioitunut kuin koskaan ennen! Sitten olimmekin valmiit lähtemään kohti kylän keskustaa ja odottamaan ohitse ajavaa kulkuetta ja karkkisadetta!

Kulkuetta odotellessa

Kulkue karkkeineen 

Ainakin Pohjois-Saksassa jouduttiin tänään perumaan monia kulkueita kovan tuulen takia. Täällä meillä tuuli alkoi puhaltaa toden teolla onneksi vasta iltapäivällä.

Kotiin saavuimme kassit täynnä karkkeja, popkornia ja keksejä, joita piti tietenkin heti päästä maistamaan. Meille ja muille katsojille kulkue on suht lyhyt rupeama, mutta kulkueeseen kuuluvat hipit, Kätyrit, viikingit sun muut kävelevät ensin lähes koko kunnan läpi ja juhlivat lopulta myöhään yöhön. Tai ne, jotka eivät hyydy jo matkalle, juhlivat. Helau!