Keramiikkahäät

Eilen vietimme neljättä hääpäiväämme. Se alkoi mahtavasti: Jens soitti minulle aamulla: "Olin juuri kolarissa".

Onneksi kolari oli aika vähäpätöinen. Jensin ajaessa parkkiruutuun ei viereisen ruudun rouva ollut huomannut kaaraamme, vaan hän peruutti liian aikaisin pilttuustaan ja puski pienet naarmut automme takakylkeen. Nainen ei edes itse tajunnut osunneensa autoomme, joten hän ajoi pois paikalta. Jens painoi rekisterinumeron mieleensä ja soitti paikalle poliisit. Ajaja palasi kuitenkin sattumoisin vielä myöhemmin paikalle, joten hän ei onneksi saanut lopulta mitään syytettä onnettomuuspaikalta pakenemisesta. Naisen vakuutus maksaa nyt automme "entisöinnin". Vahingot eivät siis olleet suuret, ja Jens sanoikin, että jos kyseessä olisi ollut edellinen, käytettynä ostettu automme, niin hänelle olisi riittänyt, että nainen olisi tarjonnut hänelle kahvit, mutta kun kyseessä oli nyt kuitenkin täysin uusi auto, joka ei ole vielä 1-vuotispäiväänsäkään juhlinut, niin ei sen vielä tarvitsisi näyttää ryppyiseltä autovanhukselta. Joten auto päässee tässä kohtapuoliin pieneen ehostukseen.

Kun kolariasiat olivat selvitetty, niin lähdimme kahdestaan lounastamaan aasialaisen ravintolan buffettiin. Paikka on ihan huikea. All you can eat -lounasbuffetti maksaa vain 8,90 €, ja siihen kuuluu kylmä salaattibuffetti, jossa on mm. myös sushia, 2 erilaista päivänkeittoa, lämpimiä aasialaisia ruokia, Wok- ja barbeque-tiskit, joista voit valita lautasellesi tuoreista raaka-aineista kombon, jonka kiikutat kokille, joka wokkaa/grillaa ainekset, jotka saat sitten pöytääsi tarjoiltuna. Ja tietysti buffettiin kuuluu vielä suuri jälkiruokatiskikin, jossa oli mm. panna cottaa, friteerattuja banaaneita, tuoreita vohveleita ja hedelmiä, nam nam! Viime vierailustamme buffettiin oli kulunut jo vuosia, ja Jens sanoikin lapatessaan ruokia lautaselleen, että eikö niin, että me voidaan tulla tänne myös muulloinkin kuin vain hääpäiväna, voidaanhan??!! No, todellakin voidaan. :)

Hääpäiväsää oli tänä vuonna erittäin kostea!
Vettä satoi aamupäivällä litrakaupalla ja aurinko piileksi muilla mailla.

Illalla lasten mentyä nukkumaan katsoimme vielä elokuvaa ja jännäsimme, että saammeko vielä hääpäivälahjaksi vauvan. Minulla oli paljon supistuksia ja mietin jo, että nytkö se jo syntyy. Teimme jo pieniä suunnitelmia, miten toimimme, jos kohta tulee lähtö sairaalaan. Onneksi supistukset kuitenkin yön aikana laantuivat eikä tänään ole ollut enää mitään merkkejä siitä, että olisi jo tosi kyseessä! Pysy nyt vaan vielä siellä mahassa, vauveli!

Keramiikkahääkukkakimppu

Spontaani isänpäivä

Saksassahan isänpäivää, tai yleisesti ottaen vain miestenpäivää, vietetään toukokuussa. Se ei vieläkään oikein ole iskostunut kaaliini, ja usein muistan kyseisen päivän lähestymisen aivan liian myöhään.

Toisaalta tämä Suomen marraskuinen isänpäivä muistuu myöskin aina liian myöhään mieleen, kun ei sitä mistään tuutista kuule toitotettavan.

Lopuksi on vielä olemassa tämän kahden eri juhlapäivän dilemma: kumpana päivänä me nyt sitten isänpäivää juhlimme??? Keväällä vai syksyllä??? Vai molempina päivinä? Tendenssi on ehkä näinä neljänä vuotena ollut, että vähän keväällä ja vähän syksyllä. :P

Tämän syksyn isänpäiväjuhlinta tapahtui kyllä hyvin spontaanisti. Heräsin aamulla ja sosiaalinen media minua muistutti, että tänään on isänpäivä. Päätin siinä samassa sitten, että juhlistetaan nyt edes vähäsen!

Eini oli edellisenä päivänä askarrellut Suomi-koulussa isänpäiväkortin, jonka joka tapauksessa olimme antamassa Jensille. Kaivoin myös pienen, oikeastaan hääpäivällemme tarkoitetun lahjan kaapista ja pistin sen pakettiin. Sitten valmistimme Einin kanssa astetta näyttävämmän aamupalan.

Ja sehän sopi vielä kuin tikku pullaan, että olin joka tapauksessa leipomassa tuona päivänä edellisen postauksen kirsikkakakun. Joten juhlinta jatkui vielä iltapäiväkahveillakin! Itse isänpäiväsankari oli vain harmillisesti flunssan takia näitä ruokailuhetkiä lukuun ottamatta poissa pelistä koko päivän. No, eihän siihen seuraavaan isänpäivään ole enää kuin puoli vuotta! ;)

Kirsikkakakku

Viime perjantaina oli siis viimeinen työpäiväni ainakin vuoteen (jes, jes, jes, jes, jes! ;) )!

Leivoin läksiäisiksi kirsikkakakun, jote en ollut tehnyt vielä koskaan ennen. Pomoni kävi hakemassa keittiöstä ensimmäisen palan, ja kun hän söi sitä, kuulin paikalleni toiselle puolelle huonetta vain "mmmmmmmm", "mmmmmmmm", "mmmmmmmm" ja pian hän kehottikin jo muitakin hakemaan kakkua, ennen kuin se loppuisi. Ja niinpä tuo kakku oli pistetty sileäksi jo ennen kello kymmentä.

Koska kakku sai niin paljon kehuja enkä itse päässyt perjantaina sitä maistamaan, minun oli pakko leipoa meille sunnuntaina toinen kakku. Ja kyllä! Olipas se hyvää! Reseptiin tulee 2 lasipurkillista säilykekirsikoita (ei cocktailkirsikoita!), joita Saksassa käytetään hyvin usein leivonnaisiin. Suomessa en ole ainakaan vielä näihin koskaan törmännyt, mutta ehkä kakun voi tehdä joistain muistakin marjoista tai hedelmistä.

Kirsikkakakku

Pohja:

• 200 g jauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta
• 2 rkl kaakaota
• 100 g sokeria
• 1 muna
• 125 g voita 

Täyte:

• 2 tlk säilykekirsikoita (ei cocktailkirsikoita!)
• 3 munaa
• 80 g sokeria
• 1 tl kanelia
• 1 prk ranskankermaa
• 1 prk luonnonjogurttia
• 1 rkl maissitärkkelystä

Valmistus:

Sekoita kaikki pohjan aineet keskenään kiinteäksi taikinaksi. Laita viileään.
Voitele piirakkavuoka. Kauli taikina jauhoitetulla alustalla ja nosta se vuokaan. Pistele pohjaa haarukalla. Paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Valmista sillä välin täyte. Vaahdota munat, sokeri ja kaneli. Sekoita joukkoon ranskankerma, jogurtti ja tärkkelys.
Kaada hyvin valutetut kirsikat hieman jäähtyneelle pohjalle ja kaada niiden päälle täyte. Paista vielä n. 35 minuuttia 180 asteessa.

Toivottavasti maistuu!

Kirsikkakakku vol. 2

 p.s. Omaan kakkuuni käytin 150 g luonnonjogurttia. 

Äitiysloma!!!

Kuka on se, jonka naama on kestohymyssä, sisällä kuplii ilo ja onni ja rentoutumisen tuntee päästä varpaisiin: se on ensimmäistä vapaata päiväänsä viettävä äitiyslomalainen!

Heräsin tänään ensimmäistä kertaa siihen, kun ovi kävi ja Lara lähti kouluun. Hetken aikaa ihmettelin, että miksi minä vielä täällä sängyssä makaan, sillä lähden talosta normaalisti aina ensimmäisenä ulos, kunnes muistin, että tänään ei tarvitse kiirehtiä mihinkään.

Seuraavan kerran heräsin kello 8:20. Ensimmäinen ajatus oli, että normaalisti olisin ollut jo 20 minuuttia töissä ja siellä ne työkaverit jo pakertaa. Hymyilin ja venyttelin jäseniäni lämpimän peiton alla.

Saksassa äitiysloma alkaa kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa, joten nyt minulla on toivottavasti aikaa tehdä kaikki se, mihin vielä en ole ehtinyt: etsiä kellarista kaikki vauvantarvikkeet turvakaukalosta lastenvaunuihin, muuntaa makuuhuoneen lipastomme taas hoitopöydäksi, miettiä, missä vauvan vaatteita säilytettäisiin ja tehdä vielä joitakin hankintoja, vaikka onneksi Einin jäljiltä meillä on varusteet jo aika hyvin olemassa.

Tuleva isosisko odottaa jo kovasti pikkusiskon saapumista!