Loppumaton paketti

Saatiin muutama päivä sitten paketti Suomesta minun vanhemmiltani. Paketti oli kuin Maija Poppasen laukku – sieltä nousi aina vain uusia ihanuuksia, vaikka olisi jo luullut, ettei paketissa enää voinut olla mitään. Vain se Maija Poppasen lattiavalaisin jäi lopulta uupumaan.

Lasten toivomista Pumpernikkeleistä on jo varmaankin kolme pakettia syöty. Linda oli myös ihan haltioissaan, kun sai pinkin kauhan rikki menneen kauhansa tilalle. Edellinen meni rikki, kun Jens yritti sulatella jäätynyttä soppaa kattilassa. Tätä uutta pinkkiä kauhaa ei Jens kuulemma saa sitten käyttää. 

Paketin ruokapuolta

Kyllä tällaiset paketit vain ilahduttavat niin paljon! Lindakin sanoi, että "tämä on paras päivä ikinä!". (Tosin hän sanoo nykyään niin melkein joka päivä.)

Mitä parhainta päivää siis kaikille!

"Let's discoteque right at my home"

 

Kylläpä oli virkistävää päästä taas katsomaan Euroviisuja kahden vuoden tauon jälkeen! Oli myös todella epätodellista ja ihanaa nähdä niin paljon ihmisiä yhdessä vieri vieritysten. Toivottavasti ei vain kukaan olisi saanut sieltä koronatartuntaa.

Euroviisujen hengen mukaisesti sain perjantaina päähäni idean, että voitaisiin syödä lauantaina ruokia Euroopan eri maista. Aamupalaksi olin ajatellut tehdä venäläisiä/ukrainalaisia oladji-pannukakkuja, mutta kaupassa ei ollut kefiiriä. Ne vaikuttivat kuitenkin niin herkullisilta ja helppotekoisilta, että joskus haluan kyllä kokeilla tehdä niitä. No, venäläis-/ukrainalainen aamupala korvattiin sitten ranskalaisella aamupalla: kroisantilla. Ei mitenkään huonompi vaihtoehto! 

Voilà: un croissant français!

Lounasta en ollut mitenkään suunnitellut, mutta sattumalta pöydästä löytyi mm. balkanilaisia Ćevapčići-lihapuikuloita ja kreikkalaista tsatsikia.

Balkanilaisvaikutteinen lounas

Kun viisut alkoivat, kökötimme kaikki sohvalla. Sohvapöydällä oli naposteltavaa, ja tarkoituksenani oli ollut paistaa liettualaisia valkosipulileipätikkuja, mutta siihen soveltuvan leivän puutteessa nekin nyt jäivät. Etsin tosiaan netistä juurikin ukranalaisia ja liettualaisia reseptejä, koska nuo kaksi maata olivat Einin ja minun suosikkejani Euroviisuissa. Kolmas suosikkini oli ehkä Ranska, joten kroisantti sopi hyvin ruokakuvioihin!

Sain myös netistä idean lippuviirin askarteluun. Ensinnäkin Einillä olisi jotain tekemistä illan viisuja odotellessa ja toiseksi ei myöskään haittaisi, jos hän oppisi tuntemaan muutaman muun Euroopan maan lipun. Lippuviiristä ei tullut mitenkään pitkä, vaan valitsimme sinne muutamat suosikkimaamme. Viiriin pääsivät siis Ukrainan, Liettuan ja Ranskan liput sekä tietenkin Suomen ja Saksan (vaikka Saksa ei siis ollut suosikkimme, mutta pitäähän omaakin (asuin)maataan kannustaa).

Viisuviirimme ja mikä hienointa: Suomi hetken kärkisijalla!!!

Tänä vuonna oli kyllä kovatasoiset viisut, ja Suomen kuudes sija oli aivan mahtava! Me olemme täällä jatkaneet viisufiilistelyjä: eilen olohuoneessa soivat viisujen kappaleet monta tuntia ja juuri nyt parhaillaankin kuulen Laran huoneesta "Matahari!".

Thank you, Europe!

Vesivaraaja sanoi "poks", mutta lauta sanoi "klik"

Tapahtuipa lauantaina, että Jens lähti ystävänsä kanssa päiväksi vaeltamaan Alpeille. Vietin mukavan päivän tyttöjen kanssa kotipiirissä ja jossain vaiheessa aloin ajatella, että mitäs teen sen jälkeen, kun tytöt ovat illalla sängyissään. Koska hiukseni olivat jo pesun tarpeessa ja olin käynyt Einin kanssa metsässä juoksemassa ja kävelemässä, niin ajattelin mennä vaahtokylpyyn lukemaan kirjaa. Tätä odotin jo innolla. Kesken iltaruokailun ovikello kuitenkin soi, ja yläkerrassa asuva vuokranantajamme tuli ilmoittamaan, että lämminvesivaraaja on saanut hikan ja korjaaja pääsee vasta maanantaina paikalle. Olinkin jo päivän mittaan huomannut, miten hanasta virtasi suht haaleaa vettä. No, sitten jätän varmaan vaahtokylvyn ensi viikkoon... paitsi (lamppu syttyy päässä!) jos kuumennankin vettä liedellä kattilassa ja vedenkeittimessä ja kiikutan sitä kylpyammeeseen! Vähän niin kuin maalla padassa. Joo, näin minä teen!

Kun lapset olivat sängyssä, vedenlämmitykseni alkoi. Laitoin vedenkeittimen laulamaan ja viiden litran kattilan tulille. Kun vesi porisi, kiikutin kuplivat vedet kylpyammeeseen. Keitin lisää vettä ja lisää vettä. Vielä lisää vettä. Ja vielä. Otin vielä kolmen litran kattilan avuksi. Dippasin digitaalisen paistomittarin kylpyveteen nähdäkseni, että kuinka monta kertaa pitää vielä saada vesi kattiloissa kiehumaan, kunnes kylpyvesi on tarpeeksi kuumaa. Jos kylpyvesi nousi asteella kaadettuani sinne vettä, oli se seuraavalla kaatokerralla jo laskenut asteella. Kiikutin, kiikutin ja kiikutin vettä, kunnes päätin, että nyt saa riittää. Vesi ei ollut vieläkään tarpeeksi kuumaa, mutta en todellakaan jaksanut enää tätä kiehautus-kiikutus-rumbaa. 

Hyppäsin lopulta ammeeseen. Olin sanonut monta kertaa Einille, että lopettaa heti äänikirjan kuuntelun Bookbeatista, kun saa tablettiinsa ilmoituksen, että "nyt on toinen käyttäjä linjoilla" (vain yksi laite kerrallaan voi siis käyttää Bookbeatia). Mutta ei, tietenkään ei. Eini laittaa äänikirjan aina vaan ja uudestaan päälle, ja minun E-kirjan lukemiseni torpedoituu vähän väliä. En todellakaan viitsi nousta ammeesta ylös takavarikoidakseni Einin tabletin, sillä ensinnäkin olin märkä ja vaahdon peitossa ja toiseksi veden lämpötila olisi varmaankin taas laskenut "reissuni" aikana asteella. Joten kävimme kamppailuamme Bookbeatista parin minuutin pätkissä. Todella nautinnollista lukuaikaa!

Kun digitaalista kamppailua oli kestänyt jonkin aikaa, Jens tuli kotiin. Ensitöikseen hän nostatti kaikki lapset sängyistään ylös, koska takapihallamme oli siili. Nyt saatoin lukea hetken aikaa rauhassa, mutta kylpyvesi alkoi jo uhkaavasti pikku hiljaa jäähtyä. Lopulta luovutin ja valmistauduin hiusten pesuun haalealla, toivottavasti ei vielä jääkylmällä vedellä. Mitä vielä! Hanasta tuli hehkuvan kuumaa laavaa! Vuokranantajamme oli saanut vesivaraajan toimimaan! Suurimmilta osin olin tietenkin erittäin iloinen, mutta silti takaraivossani jäyti ajatus, että toimiko tuo varaaja jo silloin, kun keittelin vesiäni "antaumuksella". Toivon todella, että ei toiminut!

Toinen syy, miksi niin kovasti halusin mennä tuona lauantaina kylpyyn oli minun uusi "kylpylautani". Olen jo pidemmän aikaa haaveillut kylpyammetarjottimesta tai -hyllystä, vai miksi näitä nyt kutsutaan. Jostain tällaisesta siis:

(Kuva Kodin1:n sivuilta)

Ongelmana on kuitenkin ollut se, että kaikki löytämäni tarjottimet ovat olleet muutamalla sentillä liian kapeita. Tarjottimeen kun pitäisi mahtua meidän tablettiteline, että voisin lukea E-kirjaa kylvyssä kätevän kädettömästi. Eräänä päivänä olin juuri koettanut metsästää netistä sopivaa tarjotinta, kun menin sen jälkeen ulos antamaan lapsille vauhtia keinussa. Silmäni osuivat puutarhassa maanneeseen lautaan. Hetkonen, miksei tuo tavallinen lauta voisi ajaa tuollaisen kylpytarjottimen virkaa! Lauta oli myös tarpeeksi leveä. Lauantaina pääsin testaamaan lautaa – ja se on ihan tarpeeksi täydellinen! Hoitaa virkansa, eli pitelee kännykkääni, jotta voin kylpeä ja lukea handsfree. Säästin myös monta mummonmarkkaa.  

Kylpylautani: ei niin fiini, mutta hoitaa hommansa!
 Eikä kynttilänvalossa muutenkaan oikein mitään nää. :)

Joten kaikille kylpytarjottimesta haaveileville voin lämpimästi suositella mitä tahansa kylpylautaa.

Odotan jo innolla seuraavaa kylpyhetkeäni kera laudan – ja hanasta juoksevan kuuman veden!  

  

 

Länsirintamalta ei mitään uutta

Yli vuosi on kulunut viimeisestä blogipostauksesta. No, eipä tässä juuri ole kyllä ollut edes mitään kerrottavaa. Vuoden voi aika pitkälti tiivistää seuraaviin sanoihin: home office, etäkoulu, etäpäiväkoti, maskit, FFP2-maskit, erakoituminen ja hiusten holtiton kasvu. 

Koululaiset ovat olleet jo monta viikkoa etäopetuksessa mutta ensi viikolla pääsevät taas kouluun joka toinen päivä (luokat on jaettu kahteen ryhmään). Jokainen päivä alkaa koronatestillä. Olet negatiivinen, jäät kouluun, olet positiivinen – hei, hei! En muuten edes tiedä, ovatko päiväkodit ensi viikolla auki. Meidän perheen pienin ei ole ollut päiväkodissa sitten joulukuun puolenvälin. Joskus talvella päiväkoti oli auki, mutta silloin vedottiin vanhempiin, että jos vain suinkin mahdollista, niin lapset jäisivät kotiin. Joten kotona ollaan oltu.

Käyn tätä nykyä kerran viikossa työpaikalla, muuten käyn vain metsässä kävelyllä. Vieraita meillä ei ole käynyt melkein vuoteen – paitsi kävihän sentään joku viime viikolla: sima ja sen kolme rusinaa! 

Tänään meidän pitäisi paistaa joulukinkku. Kyllä, luit oikein. Joulukinkku. Jens hommasi lihakaupasta kaksi kinkkua jouluksi, mutta toinen jäi silloin syömättä. Ei sitä kinkku numero kakkosta ihan ensi jouluun asti viitsi pakkasessa säilyttää, joten tänä vuonna nostetaankin äitienpäiväpöytään kermavaahdolla kuorrutetun kakun sijaan sinapilla kuorrutettu kinkku!

Mutta nyt voisin lähteä viikonlopun viettoon. Viikonlopusta pitäisi tulla lämmin ja aurinkoinen, sunnuntaina jopa +26 astetta. Tähän asti tämä koronakevät on ollut aikaisempiin keväisiin verrattuna huomattavasti kylmempi, sateisempi ja pilvisempi. Nyt saamme kolme päivää lämpöä ja aurinkoa, mutta tiistaina palataan taas sateisiin ja viileyteen. 

Oikein mukavaa toukokuun toista viikonloppua!