Vappu?

Ratkiriemukasta vappua kaikille!

Täällä on ollut taas tänään niin epävapullinen fiilis, kun ei meinaa edes muistaa, että tänään on vappuaatto. Kaduilla ei näy vappupallonmyyjiä, ei teekkareita, ei vappuhuiskuja ja -neniä, joten tämä päivä on ollut lähes aivan tavallinen tiistai. Onneksi pientä vappufiilistä luovat ilmapallot, joita puhaltaessa meinasi katketa verisuoni päästä, sekä serpentiinit, jotka roikkuvat nyt lampuistamme. Einikin yritti puhaltaa serpentiiniä, tosin nenällään.

Meillä ei ole simaa, ei munkkeja, ei tippaleipiä, mutta toivottavasti teillä muilla on niitä yllinkyllin!

Klara vappen!

Herkkuja

Meidän lähikaupassa on aika ajoin joitain tuotteita, joihin on liimattu "minun on päästävä ulos!" -lappu. Tuotteiden viimeinen voimassaolopäivä ei ole lähestymässä, joten en varsinaisesti tiedä, miksi tuotteiden on päästävä kauppojen hyllyistä ihmisten keittiöön. Tuotteet ovat siis myös roimasti alennettuja. Viimeksi silmiini osui "Ich muss raus!" -lappu mansikkaisen balsamicokastikepullon kyljessä. Ajattelin, että testataan.

Onneksi ajattelin.

Soossi on niin hyvää! Niin todella hyvää! Se on ihanan täyteläistä, ihanan makuista ja tuskin edes mitenkään kovin epäterveellistä. Kuin suklaakastiketta, mutta parempaa, ja ilman suklaakastikkeen kaloreita, luulisin ainakin. Olemme maustaneet sillä toistaiseksi mansikoita ja mangopaloja. Nam, nam, nam.

Jotta saisin kuitenkin myös ne suklaan kalorit kroppaani, niin taidanpa vetäistä tällaisen setin seuraavaksi:

Suomalainen ystävä toi Da-Capoja ja Fazerinoja. Kyllä kelpaa!

Ostin myös pitkästa aikaa leikkokukkia. Koska niiden elämä saattaa joskus olla niin kovin lyhyt, niin annetaan niiden tämän kuvan myötä elää Internetissä ikuisesti.

Kävimme olemassa luonnonsuojelualueella, lääkärissä ja parvekkeella ihailemassa haloa kuun valossa

Lauantaina lähdimme naapurikaupungissa sijaitsevalle luonnonsuojelualueelle. Päivä oli aurinkoinen mutta aika kylmä. Emme edes pahemmin liikkuneet alueella sen jälkeen, kun edessämme kohosi jyrkkä nousu, johon vaunuilla ei olisi ollut asiaa. Se oli oikeastaan hyvä niin. Muuten olisimme kävelleet puistossa, mutta nyt oikein pysähdyimme pitkäksikin aikaa nauttimaan auringonpaisteesta ja luonnosta.

Tähän kohtaan me jäimme ja vain olimme.

Sunnuntaina meidän piti lähteä parin suomalaisen perheen kanssa retkelle puistoon, mutta puistossa käynti vaihtuikin lääkärikäyntiin. Taas täytyy ihmetellä, että miksi suomalaista terveydenhoitojärjestelmää on hehkutettu maailmalla... Jos Suomessa joutuisi menemään sunnuntaina lääkäriin, niin jonotusajat ovat käsittääkseni aivan ylipitkiä, ellet mene yksityiselle. Täällä ei muutenkaan ole mitään suuria terveyskeskuksia, vaan pieniä vastaanottoja. Viikonloppuisin aina yksi vastaanotto vuorollaan on päivystyksessä. Pelkäsin etukäteen, että joutuisimme kauankin odottamaan vuoroamme, mutta lääkäri tuli melkein heti luoksemme. Kenties vain hyvää tuuria, kenties ei. Katsotaan, miten seuraavalla kerralla käy (jota ei toivottavasti edes tule). Niin, ja nyt tietysti mietit, miksi ne lääkäriin menivät ;) Jotta suomalaiset lääkärit eivät saa vastaanotoilleen uteliaisuudesta haljenneita Kukkulalla-lukijoita, niin tässä diagnoosi: nielurisatulehdus, Eini-neidillä.

Ängetään nyt tähän postaukseen vielä eilen myöhäisillalla parvekkeelta huomaamani kuun valosta syntynyt haloilmiö. Nyt haloilmiöistä paremmin perillä olevat voivat kertoa minulle, millainen halo on kyseessä. Kenties 22 asteen rengas? Käsittääkseni kuun valosta aiheutuneet halot ovat auringon aiheuttamia harvinaisempia, joten jei! Kannatti käväistä parvekkeella! (Miksi minä sinne edes alunperin menin...?)

Hiillos

Saksan kielessä on olemassa aika kätevä tapa muodostaa yksi ainokainen sana, jolla tarkoitetaan jonkin asian alkamista. An-etuliite + substantiivi. Esimerkiksi jalkapallossa sana Anpfiff tarkoittaa sitä hetkeä, kun tuomari puhaltaa pilliinsä ja peli alkaa. Yksi sana. Enempää ei tarvita. Myös esimerkiksi Anrudern tarkoittaa soutukauden avajaisia. Abrudern vastaavasti soutukauden päätösjuhlia. Yksi merkittävä An-alkuinen sana näin keväisin on Angrillen. Grillikauden avajaiset. Meidän perheessä ne olivat eilen höystettynä muutamalla Jensin työkaverilla.

En sitten näköjään räpsinyt yhtäkään kuvaa itse grillaamisesta, vain kuvia alkuillasta. Todistusaineisto puuttuu. No laitanpa tähän kuvan Einistä syömässä oliivia. Äitinsä tyttö! Aurinko myös paljastaa ihanasti, missä pyyhkijä ei ole vähään aikaan käynyt ja minne eräs toinen on pyyhkinyt sormiaan...

Pyyhkijä osti korin

Kuis pyyhkii?

Koska olen nykyään pyyhkijä, en pääse pyyhkimisteemaa karkuun.

Kuten tuossa edellisen postauksen kommenttiosiossa mainitsinkin, ostin tänään korillisen ekologisia puhdistusaineita. AlmaWin juhlii 20-vuotistaivaltaan, ja juhlavuoden kunniaksi firma on lanseeranut tällaisen kuuden puhdistusaineen korin hintaan 11,95 € (normaalihinta olisi 18,95 €). Korissa on mm. pyykinpesuainetta, tiskinpesuainetta ja wc:n puhdistajaa. Törmäsin eilen Internetin ihmeellisessä maailmassa taas vaihteeksi artikkeliin, jossa puitiin kodin puhdistusaineiden, saippuoiden ynnä muiden haitallisia terveysvaikutuksia, joten se ehkä antoi sykäyksen ostaa tämä setti. Tuo keväinen vihreä väri oli se toinen syy ;)

Toivoin myös korin antavan kipinän millekäs muullekaan kuin pyyhkimiselle. Antoi se! Äsken pyyhiskelin kylpyhuonetta. Kyllä nyt peilit ja pesualtaat kiiltää! Parasta oli kuitenkin se, että wc:n puhdistusaine oli loistavaa kamaa! Juttelin eilen Jensin kanssa tästä korista, ja hän moitti ekologisia puhdistusaineita siitä, että niillä tulee vain puoliksi puhdasta. Tänään kun hän saapuu kotiin, minulla on ilonani ilmoittaa, että ostamani ekologinen wc:n puhdistusaine pystyi siihen, mihin normaalit puhdistusaineet eivät ole pystyneet! Nimittäin vessanpöntössämme oli jo muuttaessamme Kukkulalle epämääräinen kerros jotakin (en halua tarkemmin tietää, mitä), ja se ei ole suostunut jatkamaan sieltä matkaansa viemäriin. Mutta nyt tämä ekologinen puhdistusaine vähensi tuota kerrostumaa! Ei se poissa ole, mutta kyllä se väheni! Joten mielenkiinnolla odottelen ukon reagointia tähän "taikatemppuun".

Jahas, parvekkeella lauletaan. Lähdenpäs tästä noutamaan Eini-neidin toivottavasti turvallisesti puhdistettuun kotiin (koti tässä tapauksessa käsittää vain kylpyhuoneen).

Hyvin pyyhkii!

Olen nainen, äiti, vaimo, suomalainen ja pyyhkijä. Identiteettini on saanut uuden roolin. Kastelen rätin, pyyhin pöydältä puurot, ruoat, leivänmurut, pesen rätin, palaan pöydän luokse pyyhkimään lisää puuroa, ruokaa ja leivänmuruja. Pyyhin syöttötuolin. Pyyhin lattian. Pyyhin Einin naaman. Ja muutaman tunnin kuluttua sama rumba uudestaan. Sanotaan, että kaikki loppuu aikanaan. Pyyhkiminen ei lopu.

Siksi olikin suorastaan lottovoitto, että hankimme äitini kanssa huusholleihimme uudet rätit. Äitini tilasi keittiöönsä harmaan rätin, ja minä vaaleanturkoosin. Kyseessä on tanskalaisen RiC:in rätti. Sen voi pestä pesukoneessa, ja värivaihtoehtoja on runsaasti. Ja mikä tärkeintä - se pyyhkii hyvin! Joten kun menen sen seitsemännen kerran päivässä tiskialtaan luo rättiä hakemaan, niin edessä oleva pyyhkimisurakka on piirun verran mieleisempi, kun otan tämän värikkään puuvillaisen rätin käteeni. Tilasimme omat rättimme täältä (Katokon verkkokauppa), mutta näin myös Stockmannilla kyseisiä rättejä, tosin värivalikoima oli siellä pienempi. Suosittelen!

Suomesta paluun jälkeen olen myös ehkä astetta vauhkompi pyyhkijä. Löysin vihdoinkin rusehtavan vahakangasliinan ruokapöytäämme suojaamaan, ja jotta tämä ei olisi heti ensimmäisen elinkuukautensa aikana täynnä punaisia tomaatin/paprikan/porkkanan aiheuttamia pisteitä, heilutan RiC:ä sen päällä huomattavasti useammin kuin entisen liinamme päällä. Suojelusyrityksistä huolimatta liina on jo saanut muutaman värikkään laikun, ja tuskin edes tarvitsee mainita, minkä värinen liina on siltä kohdin, missä Eini istuu. Kuin punertava auringonlasku olisi jämähtänyt niille tienoille, eikä se vaan suostu loppuun asti laskemaan...

Pyyhkimisiin!

Iso pamaus

BOOM!

Nyt pamahti. Juurikin nyt. Pilvet hävisivät, ja aurinko tuli esiin. Kenties noin +22 astetta ulkona. Lämpö! Aurinko! Ihan kuin en olisi nähnyt niitä tuhansiin vuosiin! Ihan epärealistinen olo! Istuin äsken parvekkeella ja join kahvia ja luin kirjaa, t-paidassa! Taidan nähdä unta.

Sininen taivas

Keltainen pensas

Vihertävät puut

...ja tadaa, yhden kirjan taktiikka toistaiseksi toiminnassa...

Pikku-Hefner

Kun Eini oli vastasyntynyt, pyöri televisiossa Putouksen kolmas tuotantokausi. Jani-Petteri, Usko Eevertti Luttinen ja Leena Hefner o.s. Herppeenluoma. Yhtäläisyys Einin ja Herppeenluoman välillä oli ilmeinen. Etenkin imettäessäni Einiä pääsi pikkuhefneriläisyys valloilleen. Eini vispasi päätään ja aukoi suutaan hamutessaan rintaani, ja imiessään hänen kätensä heiluivat kontrolloimattomasti ilmaa sutien. Ilmiselvä Hefner.

Joten kun näin eräässä vaatekaupassa nämä "Hefner-housut", oli minun pakko ostaa ne meidän pikku-Hefnerillemme. Aika hirrr-veen, hirrr-veen hurrrjat, vai mitä? Menevät ihan mukavasti näin kotioloissa, mutta julkisille paikoille mentäessä housut saavat jäädä ihan suosiolla kaappiin.

Kirjavihkoni

Ollessani Suomessa luin kirjan. Yhden kokonaisen kirjan. Alusta loppuun. Tässä kohtaa saa antaa ne aplodit!

Minulla oli jo pitkään ollut paha tapa aloittaa innolla uusi kirja...ja toinen uusi kirja....ja kolmaskin...enkä tietenkään ikinä saanut mitään kirjaa luettua loppuun asti. Oli myös aika, jolloin luin kirjoja samalla periaatteella, eli minulla saattoi olla kesken vaikkapa kuusi kirjaa, joita luin vuorotellen aina sen mukaan, minkä tyyppistä kirjaa juuri sillä hetkellä halusin lukea. Tuolloin sain myös ne kaikki kuusi kirjaa luettua ajallaan loppuun. Nyt tilanne on ollut jo pitkään (Einin syntymästä lähtien?) toinen. Siispä tein päätöksen, että tästedes luen vain yhtä kirjaa kerrallaan. Ja päätös tuotti heti tulosta: sain pitkästä aikaa kääntää kirjan viimeisen sivun.

Viimeisen sivun kääntäminen tarkoittaa myös erästä toista asiaa. Pääseen lisäämään Outi Pakkasen Korttelin Kuningattaren vihkooni, johon olen 11-vuotiaasta asti listannut kaikki lukemani kirjat. Kirjan nimen, kirjailijan ja sivumäärän lisäksi vihosta käy ilmi kirjan alkuperäinen nimi, lukuaika, ilmestymisvuosi ja tietenkin kirjan saamat pisteet.

 Kuten arvata saattaa, kirjaamistyyli ja luetut kirjat ovat hiukan muuttuneet ajan saatossa:

Vuosi 1993, lasten ja nuorten kirjat, paljon värejä ja piirroksia

Vuodet 2007-2008, "aikuisten" kirjoja, kuulakärkikynää ja suoria viivoja

20 vuotta, 138 luettua kirjaa, 11 sivua merkintöjä. Tyhjiä sivuja vihossa on vielä 26. Tuskin tämän elämän aikana saan vihkoa täyteen. Ainakaan tällä nykyisellä lukuvauhdilla. Siinähän tosin olisi haastetta ja tavoiteltavaa...

Minusta on myös ihanaa, että tämä listani on paperilla. Ei excel-tiedostona tietokoneella. Kun aloitin luettujen kirjojen listaamisen yhdessä Einin kummitädin kanssa, tiesinköhän edes, mikä tietokone on? Tässä näkyy oma käteni jälki, 11-vuotiaasta lähtien tähän päivään - tulevaisuuteenkin.

Jos nyt noudatan tätä yksi kirja kerrallaan loppuun -taktiikkaa, niin Korttelin kuningattaren peesiin päässee Margaret Atwoodin Sokea surmaaja, jonka lukemisen aloitin varmaan vuonna 2010. Että jos nyt vaan pysyttäis siinä yhdessä kirjassa, eikä pompita kirjasta toiseen! Muuten sivun 26 täyteen saaminen on nykyistäkin utopistisempi ajatus...

Pyykinpesukonelelu

Yksi Einin mieli"leluista" on pyykinpesukone. Sen luukkua on ihana avata ja sulkea, näppäimiä on kiva painella, on kiva kurkkia pesukoneen sisälle ja etenkin riemastuttavaa on tunkea mitä erinäisimpiä tavaroita pyykkikoneen rumpuun. Aina pyykkiä pestessäni minua odottaa jokin jännä yllätys pesukoneen uumenissa. Esimerkiksi pallo, rakennuspalikka tai lompakkoni:

 Tai esimerkiksi vaippa ja tuttikotelo:

Toivottavasti se päivä ei koskaan koita, jolloin unohdan ennen pyykkäystä tarkistaa pesukoneen tavaratilanteen. Muuten ripustan narulle pestyä rahaa ja märkiä vaippoja.

Tänään tämä pikkupyykkäri oli myös hyvin, hyvin avulias! Hän laittoi ensiksi pestävät pyykit pyykkikoppaan ja tunki pyykkikopasta kaikki vaatteet viimeistä sukkaa myöten pesukoneeseen! Äidin ei tarvinnut kuin lisätä pesuaineet ja painaa starttia.

Ämpäri

No niin! Täällä taas, Kukkulalla. Nyt se kevät on ehkä ihan oikeasti jo alkamassa. Mittari näyttää +13 astetta. On tätä jo vähän odotettu...

Asiasta ämpäriin. Eräänä päivänä pääsiäisreissullamme kävelimme Jensin mummon kanssa pitkin kaupungin katuja. Kävelimme erään vanhoja tavaroita myyvän myymälän ohitse. Kaupan ikkunalaudalla oli vanha, valkoinen emaliämpäri sinisellä reunuksella, johon tykästyin. Ajattelin, että siitähän saisimme sipuleille hyvän säilytysastian. Kysyin Jensin mielipidettä: "Ei me nyt mitään ämpäriä aleta toiselle puolelle Saksaa kuljettaa. 8 € tollasesta vanhasta ämpäristä. Älä nyt ainakaan vielä sitä osta, jos vielä lauantaina haikailet sen perään, niin käyt sitten ostamassa..." Samaa aikaa Jensin mummon ääni kuului takaamme: "Minulla on yksi ämpäri kellarissa, en tee sillä mitään, saatte sen, jos haluatte." Ajattelin, että kiitos tarjouksesta, mutta kun minä haluaisin juuri tuollaisen vanhan, valkoisen emaliämpärin...

Menimme Jensin mummon luo ja kellariin katsomaan sitä ämpäriä. Se oli täysin samanlainen vanha, valkoinen emaliämpäri sinisellä reunuksella, niin kuin se kaupan ikkunalaudallakin ollut. Paremmin ei tämä ämpäriasia olisi voinut mennäkään! Jensin mummo oli iloinen, että ämpärille löytyi vielä käyttöä, ja me olimme iloisia uudesta hienosta sipulisäilöstä.

Eilen illalla Jens jopa vielä totesi: "Mitä jos siirtäisin äitini tilille 8 euroa, ja hän kävisi hakemassa sen ikkunalaudalla olleen ämpärin meidän perunoillemme."

Hih, sopii!

Pääsiäisreissussa

Pääsiäistervehdys!

Emme kerinneet kovin kauan Kukkulalla oleilemaan, kun taas lähdimme reissuun. Nyt suuntana oli Einin toiset isovanhemmat toisessa päässä Saksaa.

Ensimmäinen yö sujui etenkin reissuilla jo hyvin tutuksi käyneissä merkeissä, nimittäin siivotessa, pyyhkiessä ja vaatteita vaihtaessa. Hienosti sanottuna Einin eväät eivät enää tykänneet mahalaukun pimeydestä... Onneksi seuraavana päivänä hän oli niin kuin mitään ei olisikaan yöllä tapahtunut, eikä kukaan muukaan ole vielä joutunut tämän tempun uhriksi.


Tässä seuraa pienoinen pääsiäiskuvaelma:

Pääsiäismunien värjäyspuuhissa

Valmiit värjäykset ja tipu kukkona tunkiolla

Naapurin kissa valvomassa Einin päiväunia

Lauantainen pääsiäiskokko. Hurjimmat jatkoivat juhlia ulkosalla niin myöhään, kunnes oli aika siirtyä sisätiloihin, jotta pääsiäispupu saattoi rauhassa piilottaa pääsiäistervehdyksensä talon lapsille ennen heidän heräämistään.

Einikin pääsi tänä vuonna ensimmäistä kertaa etsiskelemään munia!

Löytyneet herkut koriin!

Muniahan on joka paikassa!

Eläintarhan pääsiäisjuhlassa. Munamaniaa täälläkin!

Kaikki munat eivät sentään sisällä suklaata. Nämä pienoiset olivat tänään kuoriutuneet!

Sikateemaa jatkaen: ei piikkisikoja, ei villisikoja, vaan vietnamilaisia roikkovatsasikoja!

Lopuksi: kahden sarvipään kohtaaminen talvisena pääsiäissunnuntaina.