Housuostoksilla

Piipahdin tänään kotimatkalla kaupungin keskustassa, jossa on eiliseen "kauppapuistoon" verrattuna ainakin muutama käymisen arvoinen vaatekauppa. Kokeilin paljon vaatteita, mutta mukaan lähti vain kahdet housut.

Toisia, hieman asiallisempia housuja, aion käyttää nyt, aina ja kesähelteillä. Housut ovat ihanan pehmeää kangasta, väljät, ilmavat, eivätkä kiristä. Nimenomaan väljiä housuja tarvitsen töihin, etteivät pohkeet turpoa istuessa niin, että ainoa ulospääsy housuista on leikata housujen saumat auki. Tämä on nimittäin ollut muutamina päivinä ihan akuutti huoli, kunnes olen nyt viikon ajan käyttänyt löysempiä housuja. Normaalisti istun penkissäni rauhallisesti kuin munkki Valamossa, mutta akuutissa "pohkeet-eivät-enää-mahdu-lahkeisiini" -tilassa pyörin tuolissani kuin väkkärä tornadossa. Mieluiten nostaisin siinä tilanteessa jalat pystyyn tai lähtisin kävelylle, mutta toistaiseksi olen tyytynyt vääntelehtimään tuolissani.

Näissä housuissa pohkeet saavat turvota rauhassa - ja housujen omistajakin saanee istua rauhassa.

NOH, kuinkas sitten kävikään? Enempiä vähän asiallisempia vaatteita en löytänyt, vaan löysin jotakin vähemmän asiallisempaa. Leopardi-kuosisten trikoiden joukosta poimin käsiini kukkaistrikoot. Olivatpa nekin ihanan pehmeää kangasta ja korniudessaan mitä loistavimmat kotibyysat! Jos on aamulla sattunut nousemaan väärällä jalalla vuoteesta, niin eiköhän ainakin jotakuta ala naurattaa, kun nämä housut kiskaisee jalkaan. 

Vai pitäisikö näissä mennä töihin?

Ai niin, mutta sitten ratkeaisi saumat.

Simppeli sima ja vihreitä asioita

Siinä se sima nyt sitten saostuu. Simaa tehdessäni tajusin, että tämä onkin varmaan ensimmäinen kerta, kun teen itse simaa. En ainakaan muista, että ennen olisin käynyt vastaavan prosessin läpi. Ja sehän oli niin simppeli homma! Olin kuvitellut, että siinä olisi monen monta vaihetta, mutta simbsalabim, sima olikin simppeli.

Tänään töiden jälkeen päätin toteuttaa yhden tavoitteistani tälle viikolle, nimittäin kauppakatsastuksen. Työpaikkani sijaitsee ison "kauppapuiston" laitamilla. Tässä "kauppapuistossa" on monen monta isoa liikettä, joista suomalaiset tuntevat varmaan vain Ikean. Olin toiveikas, että löytäisin puistosta vaikka uusia työvaatteita, mutta alueen ainoa silmiini osunut vaatekauppa oli aikamoinen halpahalli. Joten vaatteet jäi, mutta urheilukaupasta ostin jotakin sarjassamme "elintärkeää mutta välttämätöntä", nimittäin juoksusukat. Kuinka olenkaan voinut lenkkeillä ennen ilman juoksusukkia?! Ei ihme, jos maraton on vielä juoksematta, sillä ei ilman juoksusukkia kukaan täyspäinen hölkkääjä lähde lenkkipolulle. Nyt on viimeinkin tämä puutos vaatekaapissani korjattu. (Jos nuo sukat eivät olisi olleet niin kivan vihreitä, niin olisin kyllä saanut jatkaa lenkkeilyjäni kangaspusseissa, joita kutsutaan ihan vain sukiksi.)

Toiset vihreät asiat kuvassa ovat wasabipähkinöitä, joita olen vetänyt eilisestä lähtien jo niin paljon, että sisuskaluni ovat varmaan jo kärventyneet. Nämä ovat niin hyviä! Maistoin jo monia, monia vuosia sitten jonkin suomalaisen firman tekemiä wasabipähkinöitä, enkä tykännyt yhtään. Mutta nämä - ah! Niin rapeita! Mutta tarvitsisin tilalle toisen vatsan, kun olen kohta kuluttanut ensimmäisen loppuun.

Ja nyt menen sinne sänkyyn nukkumaan. Tällä viikolla aikaisin nukkumaan meneminen ei ole onnistunut ei sitten niin yhtään. Aamulla siis taas zombeillaan.

Gute Nacht!

Iloinen kohtaaminen ruokakaupassa

Astuin tänään ruokakauppaan. Etsiessäni kolikkoa lompakostani ostoskärryihin, haistoin sen. Tuoreen mansikan. Huumaava tuoksu. Etsin heti tuoksun lähteen: saksalaisia luomumansikoita. 500 gramman rasia, 2,54 euroa.

Kotona herkuttelin ruoan jälkeen vanilja-soijajogurtilla ja niillä tuoreilla mansikoilla. Iiiihanaa, että marjakausi taas alkaa!

Tämän viikon olenkin ypöyksin Kukkulalla, kun muu perhe jäi vielä viikoksi lomailemaan itäiseen Saksaan. Minun piti keretä tekemään vaikka mitä tällä viikolla, mutta kummasti nämä illat vain humpsahtavat ohi ihan vain arkiaskareiden parissa. Huomenillalla olisi kuitenkin ainakin yksi ohjelmanumero suoritettava - nimittäin SIMA.  

Järvi-Suomi ruokapöydällä

Suomihan on tunnetusti tuhansien järvien maa. Toissapäivänä saimme omalle ruokapöydällemme kokonaisen järvi-Suomen! Einin vesimuki kaatui pöydälle, ja valuneesta vedestä syntyi tämä:

"Suomi tuli!", hihkui Eini vielä illallakin sängystään.

Työt kutsuvat

Pätkä työmatkalta

Viime tiistaista lähtien olen ollut kokopäivätyöläinen. Miten kivaa! (Ainakin vielä, heh.) Työkaverit vaikuttavat todella mukavilta, työmatka pysyy kohtuullisuuden rajoissa, töissä on erikoiskahviautomaatti (erittäin jysevä bonus!) ja mikä tärkeintä, itse työntekö on ainakin toistaiseksi ollut äärimmäisen hauskaa. Välillä olen töissä myhäillyt itsekseni ja ollut pienen epäuskon vallassa: "Minulle jopa maksetaan tästä!"

Tänään sellaisesta sunnuntaiahdistuksesta ei ole ollut tietoakaan. Sunnuntaiahdistuksella tarkoitan sitä "voi hiivatin simasuun jämärusinat - huomenna maanantaina alkaa uusi työviikko!" -fiilistä. Päinvastoin, olen ihan innoissani menossa taas huomenaamulla sorvin ääreen. Saa tosiaan nähdä, kuinka kauan tätä innostusta jatkuu. Toivottavasti hyvin pitkään!

Ja tiedoksi eräille huolestuneille Suomeen: Saksassa ei tosiaan tarvitse kerryttää lomapankkiaan, joten emmeköhän me pääse kesällä Suomeen lomailemaan!