Puoli vuotta on kulunut edellisestä postauksesta. O'ou. Puolessa vuodessa on kerennyt tapahtua muutamia asioita:
- Kukkulalle saapuvassa postissa saattaa nykyään lukea yhden saajan nimen edessä kirjaimet "Dr."
- joulukuussa Kukkulan postinsaajien määrä lisääntyy yhdellä :)
Alivuokralaisia meille ei ole tulossa, mutta Einin suuresti odottama pikkusisko kylläkin. Lasken jo päiviä äitiysloman alkuun: vielä kaksi kuukautta! Lokakuussa teen vielä viikon pituisen visitiin Einin kanssa Suomeen, sitten onkin tiedossa vähän pidempi tauko Suomi-vierailuihin.
Saksan kesä oli monen mielestä surkein pitkään aikaan: aika sateista, pilvistä ja koleaa. Minä kyllä nautin viileistä päivistä, sillä muutamana päivänä kun oli yli kolmekymmentä astetta, niin toimistossa ei ollut enää herkkua istua.
Mutta kuinkas sitten kävikään: tuli syyskyy, koulutkin jo alkoivat - ja tuli takakesä! Koko syyskuun on ollut lähes poikkeuksetta aurinkoista ja lämmintä ja joinain päivinä kuumaakin. Suurin osa maauimaloista sulki ovensa elokuun viimeisenä päivänä, vaikka nyt siellä vasta vierailijoita piisaisi. Onneksi muutamat yksityiset uimalat ovat vielä auki, ja olemmekin olleet uimassa lähes joka ilta työ- ja päiväkotipäivien jälkeen. Kun Jens hakee Einin päiväkodista, niin ensimmäinen asia, minkä hän tytön suusta kuulee on: "Isi, voidaanko mennä tänään uimaan?" Ja niin me sitten olemme olleet lähes joka ilta uimassa, ja kaiken hauskuuden ja vilvoittelun lomassa siitä on ollut myös muutakin hyötyä: Eini on jo melkein oppinut uimaan! Hinku siihen on hirveän kova, ja tuo vesipeto harjoitteleekin sitä lähes taukoamatta. Kun ilmat tästä jossain vaiheessa kylmenevät, niin täytyy sitten siirtyä uimahalleihin, etteivät opit heti unohtuisi.
Mutta nyt alamme tekemään lähtöä kaupungille, jossa on tänä viikonloppuna musiikkijuhlat. Jos en ennen äitiyslomaa kerkeä enää kirjoittamaan, niin jospa sitten äitiyslomalla! :)
