Olohuoneen uudet kujeet

Meillä on uusi olohuone!

Tai no, uusi ja uusi, mutta ainakin upgreidattu versio edellisestä.

Tässä olimme vielä rakennusvaiheessa:

Ja tuntien nikkaroimisien jälkeen olohuoneen yksi seinistä näyttää nyt tältä:

Tietysti minulla pitäisi olla nyt vertailukohteena vanha kuva olohuoneestaamme, mutta en sellaista tähän hätään jaksa etsiä. Olemme kuitenkin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväisiä! Ja saimme paljon sellaista uutta säilytystilaa, johon Eini ei pääse käsiksi: lasivitriini ja seinähyllyt. Nyt lehdille on vihdoinkin uusi ja järkevä paikka piippuhyllyllä, poissa Eininatorin kynsistä! Kyseinen Eininator otti myös viime viikolla ensimmäiset askeleensa ilman tukea! Että kohta ravataan, mutta ystäväni sanoja lainatakseni: "No kunhan ei laukkaa!" Ihahaa, ja talvilaitumille (tänne satoi taas yöllä rutkasti lunta).

Letkeää perjantaita kaikille!

Syöttötuoli ja leikkikehä

Nyt meillä on vihdoinkin syöttötuoli. Päädyimme hankkimaan Stokken Tripp Trappin, kun se kai on
sitten aika hyvä, ja jos lapsi vaan tykkää pyrstöään sen päällä lepuuttaa, niin sitä voi käyttää vielä monen monta vuotta. Uutenahan ne maksavat todella paljon, ja käytettyinäkin niistä saa pulittaa lantin jos toisenkin.

Meistä tuli viime keväänä "Ebayn pikkuilmoitusten" -fanittajia. Kyseessä on siis lehti-ilmoitusten kaltaisia "myyn/etsin" -ilmoituksia internetissä. Se vastaa kai Suomen "Keltaista Pörssiä" mutta ainakin sillä erotuksella, että Ebayn nettisivujen ulkoasua on jopa ihan miellyttävä katsella toisin kuin Keltaisen Pörssin huutavan keltaisen ja räikeän punaisen luomaa "harmoniaa".

Viime keväänä ostimme Ebayn kautta mm. Laralle isomman polkupyörän ja Einille leikkimaton. Nyt metsästin viimeiset kaksi viikkoa Tripp Trapp -tuolia kuin amatsoni äkkipikaista antilooppia. Monta pääsi nenän edestä karkuun; piti olla salamataktiikalla liikenteessä. Niinpä kävin päivittämässä Ebayn Stokke -sivua aina kun muistin ja silloinkin, kun en muistanut. Lisäsin selaimeen palkin, josta pääsin suoraan yhdellä klikkauksella katsomaan uusimmat jahdattavat. Kun jouduin toistamiseen poistumaan koneelta tyhjin käsin (metsästimme siis aluksi helahoitoa, eli tuolia ja vauvanistuinosaa samassa paketissa), päätin, että tarraisin kynsilläni seuraavaan myyntiin tulevaan babysettiin, ja hankkisimme tuolin erikseen. Heti seuraavana päivänä näin yksittäisen babysetin ja ammuin nuoleni. Hah, osuma! Vieläpä meidän kaupungistamme ja sillä kuosilla, josta eniten ehkä pidinkin. Itse istuinosan väri oli musta, joka ensiksi askarrutti, sillä tuolimme olisi vaalean puunvärinen (harmoniaa à la Keltainen Pörssi?). Seuraavana iltapäivänä tuli taas yksi tuoli myyntiin, taas meidän kaupungistamme, ja hyökkäsimme heti sen kimppuun puhelinlankoja pitkin. Ei jousi amatsonia pettänyt - tuoli oli meidän. Myyjä oli täysin ihmeissään nopeudestamme: "Vastahan minä ilmoituksen nettiin laitoin."

Vielä samana iltana Jens kävi noutamassa saaliimme. Kokosimme tuolin istumakuntoon, ja tuolin todellinen omistaja, neiti Eini, pääsi istumaan ensimmäistä kertaa valtaistuimelleen pöydän päähän. Se oli selvästikin mieleinen paikka. Naama oli hymyssä, ja ai että, kun jaloilla pääsi ihanasti potkimaan jalkalevyä.

Tripp Trapp, leikkimatto, leikkikehä

Eiköhän ainakin muutama vuosi tuon tuolin kanssa vierähdä. Sitten kun emme sitä enää tarvitse, voimme päästää tuolin takaisin luontoon muiden amatsonien ja legioonalaisten metsästettäväksi. Jos Eini ei rummuta jaloillaan tuolia puhki, niin voi hyvin olla, että saamme vielä tuolista saman verran tuohta takaisin, kun me siitä pulitimme.


Toinen hankintamme Ebayn pikkuilmoitusten kautta oli tämä leikkikehä Einille. Se oli oikein hyvässä kunnossa, ei mitään valitettavaa. Toissa päivänä silmääni kuitenkin pisti, että on tekstiilitaiteilija tainnut hiukan olla itse untenmailla kankaita tehdessään.

Give me goodnight kiss

...but than we have to say...good night!

Parveni on linnani

No niin, nyt Laran parvisänky on päässyt ulos kuorestaan ja noussut uusiin sfääreihin. Kiva sänky on. Itsekin kömmin kerran ylös katsoakseni maisemia ja testatakseni virolaista puuseppätaituruutta. Ei ole valittamista. Larakaan tuskin putoaa ylhäältä alas, sen verta korkea on tuo kaide. Sen yli pitäisi melkein tarkoituksella kiivetä, jos haluaa kokeilla alastuloa ilman tikkaita. Vielä pitäisi tuo peti kiinnittää seinään, mutta keittiömme sijaitsee seinän toisella puolella ja Jens epäili, että juuri siinä kohdassa, mihin hänen pitäisi porata, menisi vesijohto. Joten emme lähteneet ottamaan riskiä ja ilahduttamaan alakerran naapuria virvoittavalla kevätsateella makuuhuoneeseen. Kun suihkussakaan ei mielellään saisi käydä enää kello kymmenen jälkeen, niin epäilen, että veden konkreettinen näkeminen varsinaisesti parantaisi naapuruussuhteita, vaikka kuinka toisikin helpotusta tähän helteeseen.

Larakin tykkää uudesta sängystään. Tänään hän ilmoitti menevänsä päiväunille, vapaaehtoisesti, täysin omasta aloitteestaan. Onkos moista kuunaan kuultu? Myös lauantaisissa Euroviisuissa hän kannatti Viroa, sänkynsä kotimaata.

Möö. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Paketti Põlvamaalta

Tänä aamuna ovikello soi, ja meitä oli vastassa paketti Põlvamaalta. Jens oli tilannut sängyn noin pari viikkoa sitten, ja hänelle oli kerrottu, että toimitusaika on n. kuukausi. Joten oli iloinen yllätys, että saimmekin parvisängyn jo tänään! Ripeää toimintaa, hyvä virolaiset! 

Tältä sängyn pitäisi sitten valmiina näyttää. Päästään taas vaihteeksi kokoamispuuhiin.

Kuva Suwem

Ihan kiva saada tähän lähinnä Ikealla sisustettuun kotiin jonkin muunkin valmistajan tuotteita. Nyt täytyy vain toivoa, ettei Lara putoa unissaan tuolta ylhäältä alas. Kun joskus on ollut hyvin hankalaa pysyä öisin edes patjan päällä.