Naimisiin

Sunnuntainen ruokapöytä. Jensillä oli juuri paljon asiaa Satsumalle.

Eini: "Nyt riittää äidille juttelu!"
Jens: "Mutta kai minä nyt saan vaimolleni jutella."
Eini: "Ei äiti ole sun rouva."
Satsuma ja Jens: "Kyllä on. Me olemme naimisissa. Katso, sen takia meillä on samanlaiset sormuksetkin. Sitten kun Eini on iso, niin Einikin voi mennä naimisiin, jos haluaa."
Eini Satsumalle surkeana: "Mutta minä haluan sun kanssa sinne!"
Satsuma: "Niin minne?"
Eini: "No sinne naimisiin!"

Liian lyhyet lomat

Tämä postaus alkoi näillä sanoilla: "Hah, kerkeämpä vielä tekemään yhden (ainoan) postauksen elokuun puolella! Mutta aika tiukoille meni." Näin siis kirjoitin toissa viikonloppuna, jolloin oli vielä elokuu, ja kuinkas sitten kävikään: syyskuu sipsutti sisään aivan liian sukkelasti!

Kun elokuu oli vasta alkanut, matkasimme siis kahdeksi viikoksi Suomeen. Loman ajankohta oli erinomainen, sillä Suomen kesä oli ollut vähän vähemmän hehkeä oikeastaan juuri vierailumme alkuun asti. Noina kahtena Suomi-viikkonamme saimme nauttia auringonpaisteesta joka päivä – muistaakseni. Ja mikä ihaninta, elohopea ei hätyytellyt 36 astetta!

Ensimmäisen viikon vietimme Helsingissä, jolloin muun muassa:

Juoksentelimme Paasikiven patsaalla

Poikkesime "Meillä on unelma" -tapahtumaan

Leikimme Mikael Agricolan kirkon kupeessa
olevassa leikkipuistossa

Nautimme merestä, luonnosta, eväistä ja isoista laivoista...

...Pihlajasaaressa

Pyörimme päivän Linnanmäellä...

...ja nauroimme sen legendaariselle noidalle

Teimme leijoja ja supersankarinaamioita
sekä bailasimme lasten diskossa Skidit-festareilla

Ja 8. vuosipäivämme kunniaksi
mm. ihastelimme Helsingin pimeneviä katuja

Maalle matkasimme kätevästi Onni-bussilla. Pulitimme kahden tunnin bussimatkastamme 13 euroa! Ei per nenä, vaan koko konkkaronkastamme! Kuski lauloi bussin mikrofoniin Elviksen "Love me tenderiä" ja muutenkin piti huolen matkustajien viihtyvyydestä kuin olisi ollut risteilylaivan isäntä. Tästä oli hyvä aloittaa viikon lomailu maaseudulla, jolloin muun muassa:

Keinuimme (taukoamatta).
Keinuja oppi myös ottamaan itse vauhtia,
joten vauhdinantajat vapautuivat muihin puuhiin!

Kuten vaikka takan kylkiäisenä tulleen rosvopaistiuunin tekoon!

Tai ongintaan

Tai pilvien ja sinisen taivaan katseluun

Kävimme myös lasten urheilukilpailuissa,
joista tämä vihreäpaitainen juoksija nautti niin suunnattomasti

Sekä samoilimme metsässä
napsien suihimme mustikoita ja metsämansikoita

Kaksi viikkoa tuli ja meni. Ihan liian lyhyt aika. Monta kaveria jäi näkemättä, monta paikkaa koluamatta. Iski jopa pienoinen loma-ahdistus: tietoisuus siitä, että pääsemme Suomeen aivan liian harvoin ja näemme sukulaisia ja ystäviämme aivan liian harvoin. Ystäviä, joiden kanssa vietin ennen päivittäin aikaa, näen nyt ehkä kolmena päivänä vuodessa, jos sitäkään. Tai vain viiden minuutin ajan bajamajaan vievässä jonossa (kai sekin on parempi kuin ei mitään). Mutta näin on mentävä ainakin toistaiseksi. Siksi ilahdunkin aina niin kovin, jos joku Suomesta ilmoittaa, että on tulossa meidän luoksemme visiitille! Silloin ei tarvitse rajoittaa näkemisiä vain yhteen päivään tai siihen viisiminuuttiseen bajamaja-jonossa. Reissu Saksaan, anyone? Nyt olisi parhaillaan Federweißerin, uuden viinin, aikakin! :)