Olemme nyt siis asuneet täysin uudella paikkakunnalla n. neljä kuukautta. Muutimme Saksan tiheimmin asutulta alueelta 5 000 asukkaan pikkukylään. Nyt meillä on 300 000 kanssaeläjää vähemmän verrattuna vanhaan kaupunkiimme. En ole koskaan ennen asunut näin pienellä paikkakunnalla, joten en voinut etukäteen tietää, että pitäisinkö siitä vai en. Mutta ainakin näiden viimeisten neljän kuukauden osalta voin vain nostaa molemmat peukut ylös!
 |
| Lokakuinen kuva kylältämme |
En tiedä johtuuko se juuri tästä pikkukylämentaliteetista vai baijerilaisuudesta, mutta ihmiset täällä ovat erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Vastaantulevia ihmisiä tervehditään hymy huulilla ja muutenkin ihmiset ovat täällä paljon iloisempia kuin entisessä suurkaupungissamme. Täällä en ole edes vielä kohdannut yhtäkään töykeää ihmistä, entisessä asuinpaikassamme sellaisia näki aina vähän väliä.
Asumme nyt toistaiseksi vuokralla paritalon alakerrassa. Yläkerrassa asuu toinen perhe, jonka lapset ovat jo aikuisia. He ja viereistenkin talojen naapurit ovat olleet niin mukavia. Toivottaneet tervetulleiksi ja kehoittaneet heti ottamaan yhteyttä, jos tarvitsemme jossakin asiassa apua. Tänään itse asiassa puhuin ensimmäistä kertaa erään viereisen talon naapurin kanssa. Hänen oikean kätensä nimetön on murtunut eikä hän sen vuoksi voi ajaa tällä hetkellä autoa. "Jos tarvitset autoa joskus lainaan, niin tule vain pimpottamaan!"
Ihmisten ystävällisyyden lisäksi olen ihastuksissa siihen, että meiltä kotoa voi kävellä kymmenessä minuutissa kaikkiin tärkeisiin paikkoihin: päiväkotiin, kauppaan, lääkäriin, apteekkiin, postiin, leipomoon, kirjastoon ja myöhemmin syksyllä kouluun. Lisäksi kylällä on tarjota huikea skaala erilaisia harrastuksia. Siispä Eini käy nykyään baletin lisäksi myös lasten voimistelussa ja pelaamassa koripalloa. Lindan, joka on siis jo täyttänyt vuoden, kanssa käymme myös perjantaisin pienten lasten leikkikerhossa juomassa kahvia - niin ja leikkimässä. Sekin on sen 10 minuutin matkan päässä kotoa. Kylällä ei siis ole ainuttakaan vaatekauppaa tai sen sellaista, mutta enpä kyllä sellaisia ole kaivannutkaan. Seuraava isompi kaupunki on 7 kilometrin päässä, jos on tarvetta päästä vähän "isompiin kenkiin". Ja vielä suurempaan kaupunkiin, Müncheniin, hurauttaa junalla 30 minuutissa.
Etenkin juuri tähän elämäntilanteeseemme, kun on noita pieniä lapsia, tämä paikka sopii meille ihan täydellisesti. Vielä kun olisi meri tässä lähettyvillä, mikä on minun ja yläkerran, Hollannista kotoisin olevan Hanneksen yhteinen kaipuunkohde, niin avot! Mutta onhan tuossa tietty sitten nuo Alpit...
